27 Sep 2011

morning after

ihihihiihii oon elossa!
Olo on hyvä (joskin vähän hysteerisen hilpeä), nukuin kuin pieni kissanpoika ja näin unta että me saatiin Tampereelta semmonen miljoonan neliön kattohuoneisto. Unessa mun suurin murhe oli että miten täytän kaikki seinät meidän vähillä tauluilla, nööö!

Nyt kun luen tota mun täpinöissäni kirjoitettua, vakavaakin vakavempaa postausta niin repeilen kyllä ihan kunnolla. Siis kuka tonttu keksii jotain tuollaista, en vaan aina käsitä omaa järjen juoksuani.


Hihittelen ällöntunteen vallassa myös mun blogin hakusanoille. Siis kaikki bloggerin käyttäjäthän tietää että tuolta tilastotiedoista löytyy kohta haun avainsanat, eli kun joku on googlettanut jotain ja päätynyt sitten tiettyyn blogiin. No mullahan noita piisaa: PYLLY, TISSIT, HUORA ASU, MUN STRINGIT ja mikä ällöintä, KAKAT PÖKSYYN!
Nyt kaikki limaset ukot, HYI sanon teille ja menkää helkkariin mun blogista!

Ihunaa päivää kaikille, muistakaa nauraa itsellenne aina välillä!



translation:
still alive and kicking!

26 Sep 2011

Hullulla on halvat huvit

idiootilla tämmöset:

Päätin ryhtyä ihmiskoekaniiniksi.

Mua on jo kauan mietityttänyt ja kummastuttanut energiajuomat, nuo joka ruokakaupasta saatavat lailliset päihteet. Niitähän käyttää enimmäkseen alaikäiset suomentoivot, nuo pienet nassikat lippiksineen ja mopoineen. Halusin siis tutkia, ilman parempaa tietoa, että mitä tapahtuu kun vetää energiajuomaöverit.

lainaus wikipediasta:
Juomia markkinoidaan tyypillisesti nuorille kuluttajille ja opiskelijoille. Juomien valmistajat ja maahantuojat kertovat energiajuomien sopivan erityisesti autoiluun, työpaikoille ja illanviettoon jos tarkoitus on valvoa myöhään. Energiajuomien ostamisella ei varsinaisesti ole ikärajaa, mutta Suomessa kauppiaille on annettu suositus että he eivät myisi energiajuomia alle 15-vuotiaille. Energiajuomia ei suositella lapsille, raskaana oleville tai kofeiiniherkille henkilöille.

Minusta, nyt kokeen ollessa lopuillaan ja mun ollessa henkihievereissäni, energiajuomien saatavuutta tulisi valvoa vielä tarkemmin ja myyjien pitäisi ainakin ihmetellä jos tämmönen valopää käy ostamassa 7 tölkkiä euroshopperii eli essoo. Tölkin kyljessähän sanotaan että suositeltu annostus, tai siis maksimimäärä es:ää on 2 tölkkiä eli yksi litra.

Tää mun koe oli onnistunut siinä mielessä että siitä tuli opettavainen tarina energiajuoman liikakäytöstä. Toisaalta mun päivä ja tuleva yö on pilalla. Suunnittelin tästä semmosta hassua ja kivaa "suvi kuluttajana" postausta, mutta sanon vaan että nyt ei kyllä läppä lennä, hyvä kun pystyn kirjottamaan.


Ensimmäinen tölkki
kello 16.04
syke noin 76 eli hieman korkeampi kuin normaalisti, olin juuri kävellyt pari kilsaa.
Ei tunnu vielä missään, maistuu pahalle (lämmintä). Laitan seuraavan tölkin pakastimeen.


Toinen tölkki
kello 16.45
syke 88
Huomaan kofeiinin vaikuttavan. Aistini ovat hieman turtuneet, kädet alkavat vapista ja jalka vippasee kun istuu. Keskittymiskyky on huonontunut hieman. Mua kylmää ihan pirusti.


Kolmas tölkki
kello 17.33
syke 100
Vapina pahenee. Huomaan pääni nykivän hiukan. Tunnottomuutta.
Hetken aikaa sydämeni tykyttää ihan himona.
Säikähdän ja tulen siihen tulokseen että olen ääliö.


Neljäs tölkki
kello 18.23
syke 100
Tää on pahin. MULLA ON KRAPULA. Keskittyminen ei suju mutta aistini ovat valpastuneet. Huomaan kaikki liikkeet, haistan kaikki tuoksut ja tunnen kihelmöintiä poskipäissä. Vapina on pahentunut ja silmäni tuntuvat suurilta ja kuivilta. Nyt mulla on kuuma, hikoilen hieman.
Sydän ei enää tykytä joten jatkan pönttöpääkoettani.


Viides tölkki
kello 18.57
syke 84
Vapisen kuin horkassa ja pään nykiminen saa mut tuntemaan itseni vähän psykoottiseksi. Silmäkulmasta näen liikettä, vaikka mikään ei liiku. Jotain on oudosti, tunnen oloni sisältäpäin yllättävän rauhalliseksi vaikka keho vispaa miten sattuu. Nyt en saa enää yhtään tippaa alas, pakko pitää tauko.


Kuudes tölkki
-viimeinen tölkki
kello 21.00
syke 76
Nyt riitti. En saa juomaa enää alas, tunne on sama kun ois juonu liian monta kaljaa. Narskutan hampaita. Näen valoharhoja. Säikähdän lenkillä yhden äkin syttyvää katulamppua (UFOJA!!). Tunnen oloni kaikin puolin HULLUKSI.

NYT kello 22.33
syke 60
Vapina ei ole loppunut, pääni nykii puolelta toiselle. Silmät on tosi kuivat.
EI VÄSYTÄ YHTÄÄN.
Kaiken lisäksi sormeni menevät tätä kirjoittaessani koko ajan väärille näppäimille.

Kysynpä vain itseltäni että oliko tää sen arvoista että sain tehtyy postauksen?
NO EI. Ei ollut. Musta tuntuu että mun sydän hakkaa vähän epäilyttävästi, rytmihäiriöitä? Paniikin tunnetta ei kuitenkaan onneksi ole, olo on kumman raukea silleen sisältä päin.

Tein jälkeenpäin pientä tutkimusta
(en sitten voinu etukäteen ottaa selvää niin ois jääny tääkin kokematta).
Esimerkiksi:
Energiajuomassa on B6-vitamiinia -Pitkäaikainen B6-vitamiinin yliannostus aiheuttaa hermostohäiriöitä, jotka voivat olla myös palautumattomia. Ensimmäisiä oireita ovat tunnottomuus jaloissa, joista oireet voivat levitä käsiin ja suuhun. Yliannostuksen jatkuessa voi esiintyä kävelyvaikeuksia, uupumusta ja päänsärkyä. Saannin vähentäminen ei välttämättä poista kaikkia oireita.
Lisäksi siinä on B3 vitamiinia eli niasiinia
Suuret niasiinimäärät toimivat lääkkeen tavoin vaikuttaen hermostoon sekä veren rasva- ja glukoosiarvoihin. Oireita ovat oksentelu, huimaus ja kielen turpoaminen. Lisäksi niasiinin yliannostus voi vaikuttaa maksan toimintaan ja alentaa verenpainetta. tiedot täältä

Sitten on vielä Kaloreita jotka koostuu pääosin sokerista, iik 220 kappaletta tölkissä.
Kofeiinista en ees sano mitään.

Tiedän että oon tollo ja pökäle, mutta toivon että julkasemalla nää mun tutkimustulokset ei kukaan, Kukaan kokeilis samaa -ois ees jotain hyötyä mun vaarallisesta hölmöilystä.

toivoo: nimimerkki uneton turussa.



translation:
Just had the most horrible day. I had this crazy idea to become a human guinea pig -What happens if you drink Too Much energy drink..

My expected to be happy and fun experiment went totally wrong, or would I say, it went just the way it was supposed to go. If only I would have studied the subject first! So, what happened: I had spasms, visual disturbance, body temperature fluctuations, my heart rate went up and down, and at the end of the "test" I felt that I'm going mad.

I tell you, It wasn't worth of a silly blog post. Please don't ever do anything as stupid as I did.

-sleepless in Turku

25 Sep 2011

dumpster diving, part 1053

Tänään oli aivan mielettömän kaunis syyspäivä, ja mun piti päästä taas nuuhkimaan rakkaiden roskisten vienoja tuoksahduksia, upottamaan sormeni polttojäteastian limaisiin aarteisiin, ja tapaamaan hyvät frendini banaanikärpäset!


Ensin vähän evästä

rumat laukut piti ikuistaa

kalliolle kukkulalle röökitauolle

Aurinko vaatimalla vaati mua pukeutumaan värikkäästi.

Tää ei oo poseeraus..

koiran pökäle + lempparikengät = kirosana*2

Sit löysin söpöjä juttuja, silmät osa 2

Lumene on osannu nimetä kynsilakkansa idioottimaisesti

Silmät osa 3, tää oli tämmönen trilogia

Ei löydy mitään mutta ei se mitään.

Löysinpä ainakin sikahienon auton, kirjaimellisesti

saldo: haiseva kenkä ja homeinen pannu. Aina ei vaan lykästä.

...

translation:
I went for a unsuccessful dumpster diving trip today.
I stepped on a dog shit and all I found was this moldy kettle.
Blah times 100

24 Sep 2011

elokuvia!

Lempparileffa-postaus!

Mä katson leffoja nykyään aika vähän, ja uutuuselokuvat on jääny multa suurimmaksi osaksi näkemättä. Työskentelin jokusen vuosi sitten Filmtownissa, jossa oli helppo vuokrata lehvoja työntekijähintaan. En muuten suosittele kellekään tuota lafkaa työpaikkana, ainakin silloin mun aikaan palkkani oli jotain 6,20 tunti ja nousi parhaimmillaan johonkin seitsemään egeen. Työhön ei sisältynyt ilta- eikä ylityölisiä, ja esimerkiksi jouluaattona piti työskennellä normaalipalkalla –filmtownhan on auki vuoden jokaisena päivänä. Olihan se helppo ja mukava työ, enimmäkseen kivoja asiakkaita jne, mutta voi huhhuh miten sen yrityksen asiat oli kuralla työntekijöiden etujen suhteen. En tiedä miten ne menee nykyisin, toivottavasti asiat on parantuneet mun jälkeen –tietääkö kukaan?

Mun top kolme on tässä:

Kaunis, unenomainen, hullu, huvittava, surullinen ja hitusen kökkö.



Jim Carrey oli lapsena mun lemppari, katoin vhs:änä The Maskia, Ace Venturaa ja muita sen 90-luvun leffoja nenä huurussa, yhä uudelleen ja uudelleen. Kate Winslet taas esiintyi aikoinaan Peter Jacksonin Heavenly Creatures pätkässä joka niin ikään on yksi lempielokuvistani.


Tää leffa on NIIIN ihana ja järkyttävä ja järkyttävän ihanan kaunis,
ja Air-yhtye on tehnyt siihen ihan mielettömän hyvän soundtrackin!




Rakastan elokuvan vähäeleistä komiikkaa, mustaa huumoria ja kaurismäkeläistä tunnelmaa



Sitten. Tykkään ihan possuna David Fincherin trillereistä: Fight Club, Seven, The Game, Alien 3.. Ainut sen tekele joka oli mun mielestä paksua kuraa on Benjamin Button.



Jännärit on muutenkin mun mieleeni, ekana tulee mieleen Hard Candy missä Ellen Page on ihan muiskeen mahtava ja psykopaattinen pikku tyttö!



Kauhuleffat on lähellä sydänlihastani.
Suosikkeja:




Tää on loppuratkaisunsa vuoksi sellainen yhden katsomiskerran elokuva.




Funny Games
, alkuperäinen ja uusi ameriikan versio on aikalailla yhtä hyviä –todella ahdistavia molemmat!



The Shining (tietysti)



Rosemary’s baby jonka tunnari on hyytävän hyvä ja Mia Farrown tukka lyhyeksi kynittynä ihana
Alla The Fantomasin versio elokuvan tunnusmusiikista.



ja kaikessa kökköydessään ei ees mun suosikki mutta jotenkin kumman hyvä Ginger Snaps, jossa on hyvää dialogia ja pönttö loppu


Tykkään oikeastaan kaikista hyvistä splattereista, slashereista ja kummitus- zombi- ja riivaus-elokuvista!



Draamaa on mun elämässä ja dvd-hyllyssä:

Orlando (en kylläkään omista), Tilda Swintonin paras elokuva



My Life Without Me, elämänmakuinen elokuva aiheesta kuolema



Schindler's List, itken. Ralph Fiennes on yksi lempinäyttelijöistäni








Serendipity. Romanttisista leffoista mieleisin.






Delicatessen -nam. ihana ranskalainen draamakomedia Amelien hengessä



Tillsammans –jos masentaa niin suosittelen tätä!



Donnie Darko -pikkasen häiriintynyttä eli mun mielestä hyvää



ja lista jatkuu..
komedia-elokuvia:

Tarantinot laitan nyt tähän kategoriaan kun ne saa mut aina hilpeeksi ja jaksan kattoo kaikkia sen sedän elokuvia yhä uudelleen ja uudelleen.




Farrellyn veljesten leffat There's Something About Mary, Dumb & Dumber ja Kingpin






Ja totta kai Terry Gilliamin ja kavereiden Monty Pythonit.



Loppuun yks tunnustus: oon yrittäny kolme kertaa kattoo loppuun maailman parhaaksikin elokuvaksi äänestettyä Citizen Kanea, mutta aina olen nukahtanut puolivälissä.

Siinähän noita, ei mitenkään syväluotaavia arvosteluja, ja vielä ois lukematon määrä lisää vaan nyt mun pitää alkaa siivota tätä sontaläjää jota kodiksi kutsuttiin, ylihuomenna ois taas näyttö –perksaatvit.

Hauskaa lauantaita, käyttäkäähän hyväksi nää sateiset päivät ja kattokaa elokuvia niin jotta silimät seisoo!

23 Sep 2011

neljästään

Ollaan elukoiden kanssa seuraava yö ihan nelistään, eräs lähti hoitamaan duunijuttuja heltsinkiin.

On ne niin uijuijuijuiuiujji nuo miun paskapallerot!



Jostain pitää vaan repiä iloa elämään, kuten vaikkapa suutelutuokiosta koirien kanssa.



Tai Barbie-elokuvasta. Joo, luitte oikein. Rakastan barbie-elokuvia, ne on musta ihania. löl.


Voisin muuten tehdä joskus lempparileffa-postauksen, jos ketään kiinnostaa.


Sanonpa vaan vielä sen että jos tuntuu että nyt ollaan pohjalla, niin pakkohan sieltä on ylös päästä kun ei voi mennä alaskaan.
Asioilla on aina tarkotus lutviutua, niin se menee.

terveisin: hilpeä suvi



translation:
When life sucks, just make out with your dog and watch Barbie movies.

laihuus

Tänään järkytyin.



Laitoin päälle tuon vihreän hameen ja huomasin että oon laihtunu ihan sikkenä.


Mä oon taistellu painoni kanssa ala-asteelta lähtien.
Olin silloin pidempi kuin muut, varsinkin muut tytöt.
Mulla alko rinnat kasvamaan aikasemmin, ja muutenkin pyöristyin etuajassa.
Joskus viidennellä ja kuudennella luokalla itsetuntoni oli pohjamudissa, varsinkin kun en ollut mitenkään urheilullinen ja pikkunen, vaan semmonen kömpelö pökkylä.

Ylä-asteella alkoi pojat kiinnostumaan musta, ja aloitin ensimmäisen laihdutuskuurini -vaikka olin vielä kasvuiässä. Lenkkeilin höpelönä ja jätin kouluruoan lautaselle.
Sitten ysiluokalla sattui niin että mun umpilisäke tulehtui pahasti ja jouduin sairaalaan leikkaukseen. Laihduin noin 45 kiloiseksi ja kavensin kaikki vaatteeni ja olin onnellinen noin kaksi viikkoa, kunnes kilot tuli takaisin niin että lörähdys vaan kuulu.
Jotenkin sitten lukioon mennessä en enää ajatellut painoani, vaikka mulla olikin maailman huonoin itsetunto ja olin ujo ja epävarma.

18-vuotiaana seurustelin erään mukavan pojan kanssa. Sitten se pökäle ihan viattomasti yksi kerta sano että onpas sun maha kasvanut.
NAPS! Aloin käymään kuntosalilla ja oksentamaan. Muistan ekan kerran -se oli ihan mielettömän vaikeeta. Mutta samoin kuin ensimmäisen tupakkani kanssa, eka kerta ei jääny viimeseksi. No me sitten erottiin aikanaan ja oksentelu jotenkin jäi ihan itsestään.

Muutin joensuuhun ja aloitin uuden parisuhteen. Meillä oli sen tyypin kanssa tapana syödä paljon karkkia ja juoda joka viikonloppu ja joskus viikollakin. LIHOIN.
Olin semmonen normaalipainonen, ehkä vähän pyöreä jos sitäkään. Ei se mua haitannu, ajattelin että mun ei tarvii näyttää enää hyvälle kun mulla on jo poikaystävä.

Sekin suhde loppui parin vuoden sisään ja alkoi sinkkuaika.

Itsetuntoni nousi kohisten samaa tahtia kuin paino tippui jostain 65 kilosta 57 kiloon. Olin siis semmonen hoikka mutta normaalipainoinen, kurvikas ja nätti.

Jälleen uusi suhde. "Painat varmaan ainakin 60 kiloa, eihän sua jaksa ees nostaa, mun edelliset tyttökaverit on ollu paljon pienempiä"
Oksennusta, lenkkeilyä, vatsalihaksia, puntin nostoo.
Kun se kaveri mut sitten jätti -syntymäpäivänäni kiitti vaan, olin niin rikki kuin ihminen vaan voi olla. Mutta olinpas hoikka.

Tämän jälkeistä aikaa en kunnolla muista; mulla todettiin epävakaa persoonallisuushäiriö, impulsiivinen muoto ja olin sen lisäksi masentunut bulimikko.
Muistan että mut passitettiin ravitsemusterapeutille. Se katto pituuden ja painon ja rasvaprosentin ja sanoi että "onhan sulla vara vielä laihtua"
Siis mitä saatanaa, ajattelin. Sen koommin en sen ämmän luo mennyt.

No, loppu hyvin kaikki hyvin. Aloitin kahden vuoden mittaisen kriisi- ja traumaterapian ja sain uuden diagnoosin, TERVE.
Oksentelu jäi siinä sivussa, aloin seurustelemaan yhden ystäväpojan kanssa -tään nykyisen.
Muutettiin yhteen, otettiin koira, oltiin ihan in lööv.
Keväällä 2009 havahduin. Painoin 67 ja puoli kiloa. Mitä kelettä,
miten näin oli päässyt käymään? Sehän on mun pituudella kiloa vaille lievästi ylipainoinen.

Sitten kuulin ketogeenisestä ruokavaliosta. Periaatteessa niinkuin atkins, ainoastaan siinä ei saanu syödä minkään valtakunnan hiilihydraattia, ainoastaan proteiinia ja rasvaa. Pääsin ketoositilaan, laihduin puolessatoista kuukaudessa 7 kiloa, lauloin "Oon voimissain" ja nukuin kuin tukki.
Lopetin dieetin, tai no ketogeenisen Ruokavalion siihen, enkä suosittele sitä kellekään ellei oo pahasti liikakiloinen. Ketoosi voi olla vaarallinen tila ja siitä on helppo lipsua syömishäiriöiseksi.

Siinä 60 kilon hujakoilla olin, kun aloin bloggaamaan.
Voitte päätellä jotain mun aikasemmista postauksista -olin muodokas ja normaali.

Tää mun laihtuminen, seitsemän kiloa yhteensä, johtuu -no en tiedä mistä se johtuu.
Tällä hetkellä olen niin stressaantunut ettei ruoka maistu millään, en vaan saa sitä alas. Mutta pakko miettiä, vaikka olin onnellinen ja tyytyväinen itseeni sillon 60-kiloisena, onko mulla joku alitajuntainen tarve olla hoikka jo tään bloginkin takia. En tiedä.

Tiedän vaan että mulla on maailman paras itsetunto, mikä ei oo lainkaan riippuvainen mun painosta. Mieheni rakastaa minua ehdoitta, painaisin sit vaikka 40 tai 100 kiloa.


Tämmönen tarina. En tiedä miksi kerron tämän, en tiedä miten uskallan kertoa.
Ehkä siksi että olen niin tyytyväinen itseeni tämmösenä ja semmosena, ja haluan että tekin oisitte omissa kehoissanne juuri niin ihania kuin ootte. pusmuisk.

translation:
I have lost a lot of weight, maybe because of the stress I'm in (with the movingshit and all). My whole life has been a rollercoaster ride with my weight, ever since I was only about 11 years old.

Now I feel happy and I've got a great self esteem, no matter how much I weight.
I hope you guys also feel good in your own skins. kisses!

21 Sep 2011

tänään värjäsin klipsipidennykset

Hienoin otsikko mitä oon kuunaan keksiny!

Nonni, oon nyt ollu tummapäinen jotain öö viikon ja halusin pitkän tukan vaihtelun vuoksi.
Kauppaan siis matkani kävi, franck provostia piti ostoo.

Armaasta joposta oli kumi puhkipoikki, niin mä sitten laiskana tyttönä hyppäsin bussiin.


Kas, puhelin soi. Tarjosivat asuntoa. jei.

Kaupungissa menin kirjastoon ja palautin sinne kasan Kuluttaja-lehtiä.

Sit kävin klausulsonilla ostamassa pyöränpaikkaustarpeet, dvd-levyjä, metallihärpäkettä millä pestään liesiä ja semmossii mitänenyo kiinnitysjuttuja pyörään.
Jännää ku mikä!

Sokoksella jouduin tukalan paikan eteen kun askeleeni veivät mut alelaarin luo.
Kikkapinkkiä huulipunaa ja kultasta eyelineriä.
Kysyin mielessäni -tarvitsinko niitä?
No en. Mutta oishan ne ihania.
No eikä! Joopas! ei! joo! ei ei ei!!
Jollain ilveellä jätin kosmetiikat ostamatta, liekö asiaan vaikutti tieto siitä että meidän muutto tulee pahimmillaan kustantamaan pari tonnia..

Vaan sainpas kuitenkin fränkkini!

Kotona myrkyt kulhoon ja tukkasotku joukkoon

hämmennys ja rutistus ja haudutus 25 minuuttia
(tuona aikana katoin beverly hillsin pilottijaksoa espanjalaisilla tekstityksillä)

voi miten surkeilta ne näyttää!

harja sano har har har ja hiukset huusi riks raks niks naks


tukka päänuppiin tsäp:



Tulin siihen tulokseen että tukkani on liian lyhyt -edes pinnit ja lakka ei auttanu karkaileviin ohimotuhveloihin. Ilokseni joku viisas tyyppi on keksiny huivit ja hatut!




Ettei nyt liian vähän ahdistais tää muuttotilanne, seuraavana salatut elämät (rip topi) ja Antichrist.

moro!

translation:
I just dyed my "hair" today.
That sentence reminds me of "I just died in your arms tonight"
-who's song is it?

bye.

19 Sep 2011

mokkula K-18

ei tarvii sannoo mitään..



..mulla vaan palo hermot tähän kapineeseen

rip it


Kaikki mun askartelukamat on pakattu poikkeensa, mutta jotain oli pakko tehdä.
Kaivelin vaatekaapista vähän käytetyn villapaidan (en muista koskaan käyttäneeni sitä jos rehellisiä ollaan) ja revin sen.

Kaulasauma ja hihat saksilla napsis vaan, ja sitten reps reps niin että viimepäivien turhautuneisuus ja ärtymys kaikkoaa rystysten läpi sinne villan uumeniin.




Yrittäkkäähän papelot ja nuppuset kestää tätä ilmaa (ainaskin turussa), ei sitä sadetta ja tuulen tuiverrusta voi loputtomiin kestää. Mä ainakin ootan niitä kuulaita, kylmiä syysaamuja kun on huurretta maassa ja nenä vuotaa.



translation:
New look for a cardigan: just rip it!

18 Sep 2011

Evakossa








Tänään oli asunnon näyttö (tiistaina vielä toinen) ja meidät häädettiin koirinemme käpälämäkeen. Tapettiin aikaa läheisellä kalliolla.
Oltiin puunattu "kotimme" viimeisen päälle, tuli takassa ja kaikkee.
Kiinteistövälittäjä sit soitti ja anto luvan tulla "kotiin", ei kuitenkaan sanallakaan kiittäny suurta apuamme asunnon myyntiä ajatellen.
Tuli vähän semmonen blah-olo.

"kotona" (anteeksi heittomerkkiraiskaus) tuli jotenkin ällö olo kun ajattelin niitä vieraita tyyppejä tiirailemassa ja tutkimassa.
Mun vaatekaapin ovi oli jätetty auki -kauhea ajatus että ne on nähny mm. mun rintsikat ja pikkuhousut.

Olo on masentunut ja fyysisesti väsynyt (nappasin pari rauhottavaa, ehkä sillä on tekemistä asian kanssa). Haluaisin vaan kerätä viimeisetkin tavarat laatikoihin ja lähtee tällä sekunnilla sinne Tampereelle, haistella uuden asunnon autiota tuoksua ja alkaa sisustaa meille uutta kotia.

Olen pahoillani viime aikaisten postauksien depressiivisestä sävystä,
ymmärrätte varmaan että ny ei oo suvil kivaa.

translation:
I'm so depressed and a bit angry. Our apartement's showing was today and we had to flee away with our dogs. The "home" is no longer our home, it's more like a place were we keep our stuff and where complete strangers snoop around.
Suvi isn't happy.