19 May 2012

argh

Etsin ja löysin harmonian sisältäni.
Enää en menetä hermojani odotellessani Erään hidasta kenkien laittoa lenkille mentäessä. Koira saa rauhassa nuuskia pissantuoksuja ja punaiset valot suovat mukavan pikku levähdystauon. Hengitän syvään, lasken kymmeneen, heiluttelen sormiani hitaasti. Pysähdyn.

Ihmiset ärsytti mua ennen. Kaikki muut oli hitaita, itsekkäitä tolloja mun mielestä.
Kaupoissa, eritoten ahtailla kirpputoreilla lähetin lastenvaunuilla terrorisoiville mafiamammoille julmia ajatuksia, teinejä runnoin henkisellä kyynärpäällä, ja mummot sai mun puolesta murtaa lonkkansa.
Kadulla en voinut sietää väärällä puolella ajavia pyöräilijöitä (käytä aina oikeaa puolta), edestakaisin ja keskellä tietä risteilevät vanhat ukot manasin pyllyreikään ja suojatiellä jalankulkijan huomiotta jättävät autoilijat saivat tuta keskimmäisen sormeni voiman. Eniten vihasin keski-ikäisiä, joiden perusilmeeseen kuului tympeä katse, suupielet kaartuivat jyrkästi alaspäin ihan kuin ne ei koskaan ois hymyilleet, ja asenne oli että minä olen maailman napatyrä.

Uusi Suvi rakastaa lähimmäistään. Tiedän kokemuksesta että lastenrattaita on hankala ja kömpelö ohjata ahtaassa tilassa, eikä sitä ipanaa voi uloskaan jättää. Teinit ei ehkä aina ota muita huomioon, mutta en minäkään sen ikäsenä ollu kummosempi. Mummoista ajattelen nykyisin että nekin on äitejä ja isoäitejä ja siksi tärkeitä ihmisiä -ihan niinkuin oma rakas mumminikin. Pelkällä "anteeksi, pääsenkö kulkemaan tästä" -lauseella moni ikävä ihminen muuttuu kivaksi. Kun autoilija päästää mut kulkemaan suojatien yli, suon sille hilpeän käden heilautuksen, ja kadulla laahustavan vanhuksen voi helposti ohittaa hidastamalla vähän vauhtia. Hymy tarttuu mölleimpäänkin tyyppiin.

Tänään hermoja pantiin koetukselle Uffin euron päivillä, ja kuinkas ollakaan -liihottelin rauhallisena ja hyvillä mielin ihmispaljoudessa, keskityin ostoksiini ja kiitin kun minua väistettiin. Leppoisaa ja kivaa.

Käytiin myös vegfesteillä bongailemassa hippejä.

Kädessäni jotain mikä maistui ihan jauhelihalta.

Hyvän mielen limppaa.

Ootte kivoja, moi

18 May 2012

niskasta kiinni hep!

Televiissio eli telkku eli töllö on pantu lomalle (paitsi iltaisin kello 19.30-20.00).
Laiskottelu saapi luvan riittää, multahan menee Elämä ihan ohi.
Olen etsinyt kateissa ollutta inspiraatiota vaatekaapista, kirppareilta ja sohvan alta.
Olo on kuin Peter Panilla joka yrittää kursia karkailevaa varjoaan kiinni itseensä.
Inspis pistää kovasti kampoihin, mutta enköhän mä sen kesytä kun oikein ähistän.

Tänään on ohjelmassa imurointia, chicklittejä, aktiivista ajattelua, vaatteiden metsästystä ja illalla Iida Umpikujan musisointia. Lähtisin myös powerwalkkaamaan Huttusen kanssa mutta sääukko on kettumainen kaveri ja heittelee taivaalta kissoja ja koiria.

Kuva äiteenpäivältä kun 13 asteinen ilma hellii poskipäitä.

Evästyksenä kahvetta ja jatsipeli

Plöö, missä ne siivekkäät on kun mulla on handu täynnä riisimuroja? Miten lintuja kutsutaan? sorsorsor? ankankank? Kwaaak?

:)

10 May 2012

taidejuttuja

höh.
HÖH!
Lomameiningit on ilmeisesti jääny vähäsen päälle kun en ole saanut aikaan Mitään.
Mun piti postailla jo viikko sitten mutta möllöily vei voiton. Jos television töllöttelystä sais rahaa niin oisin aika rikas täti. Mutta mä oon vaan valkoinen ja leveä, jaloissa kasvaa karvaviidakko ja pyllyssä on makuuhaavoja. En suostu tunnustamaan että oisin masentunut, olen vain tylsistynyt ja talviajassa. Keväinen aurinko on julma paljastaessaan jokaisen pikku näppylän nenänpäässä, ja leppoisa tuuli saa mun rönttätukan lentämään sinne tänne. Tänään päätin kaivautua valtakunnastani (sohvalta), pukea kivat kledjut ja hieroa leukaan rusketusainetta. Täältä tullaan kesä, ainakin kova on yritys.

Viime perjantaina mut potkittiin hetkeksi kanssaihmisten keskuuteen, TAMK:in kuvislaisten lopputyönäyttelyn avajaisiin. Alla lempijuttuja -joskin niissä ei ole tekijöitten nimiä kun joku puupää hukkasi näyttelyluettelon. sori.

Virkattu ukkeli ja nahkainen akkeli

Halluun tommosen kameran

Kikkihiiri-käsi

Kettusukat

!

Avajaisissa oli tarjolla vinettoo ja naposteltavaa, ja sieltä virvokkeiden luota mut saattoi parhaiten bongata

*Tähän kohti hölömösti virnuileva hymiö*

Kuluneena maanantaina taasen jouduin taas pois ihanasta digitaalisesta kuplastani -Mulla ja Eräällä avautui pienimuotoinen näyttelyn tapainen Sampolan kirjaston aulassa. Eräs laittoi esille animaatiokuvituksiaan, minä julkistin osan Missä Mitja on? -lastenkirjani kuvituksista. Laittasin kuvia tännenniin mutta bloggerinV***uperä muuntaa värit päin sanonko mitä.

Yritetään nyt sitten postailla edes kerran viikossa, jookos?

-Svui

3 May 2012

Lomalla

Pyydän miljoonasti anteeksi, kumarran ja pyllistän ja palaan takaisin innörnetin ihmemaahan.
En ole käynyt blogini sivulla saatikka sitten netissä noin kuukauteen. Jotenkin vaan meni päivä, viikko ja sitten neljä ja koko ajan kasvoi kynnys kirjoittaa. Ujostutti melkein, tuli semmonen olo että eihän mulla oo mitään kerrottavaa eikä kuvattavaa.

Olen tässä huhtikuun aikana nauttinut jouten olosta ja siitä ettei oo tilivelvollinen kellekään. Oon opetellu hengittämään oikein ja tekemään asiat hitaasti. En oo tarvinnut rauhottavia eikä ole masentanut. Lunkkii.

Yritän nyt taas kirjoitella, jos en joka päivä tai joka toinen, ainakin kerran pari viikossa.

Kiitos että ootte jaksanu. pus, pus!