30 Jul 2012

kotini uusia ja vanhoja juttuja

Mä napsin tänään kuvia mun kakkapokkarilla juuri puunaamassani asunnossa. Järkkärini on telakalla kunnes saan aikaseksi ostaa siihen uuden akun. Mun piti laittaa tähän otoksia meidän viikonlopun aikana kertyneestä sotkusta, mutta vaikka olen täällä blogissa puhunu tiesmistä hulluusjutuista ja syömishäiriöistä ja lääkepöhnistä ja kaikista noloista jutuista, en mitenkään ilkeä julkaista kuvia täällä.

Makuuhuoneen kollaasi johon lisäilen kuvia sitä mukaa kun niitä löytyy.

Uusi meikkipöytä eli timosoini-radio joka alistui kohtaloonsa hieman nuristen.

Kitsihelminauhoja joita en käytä, mutta ne näyttää kivoilta, varsinkin kun tungin ne antiikkiseen soppakannuun.

Koruja ja sälää..omatekemiä ja kirpputorilöytöjä (kaikki on myös myynnissä, HALAVALLA)

Rakkauvenpesän uusi, dyykattu päiväpeite. Meillähän ei ole sänkyä, vaan neljä patjaa kasattuna tolleen kivasti.

Kenkähelvetti jotenkuten hallinnassa. Mun pikkukengät (korkkarit ja ballerinat jne. ja talvikengät on säilötty mun vaatekaappiin ja eteisen vaatehuoneeseen ja ullakolle. Haaveilen semmosesta koko seinän peittävästä kenkähyllyjutusta (jossa yksi hylly on varattu Erään viidelle kenkäparille, höhöö)

Laukut roikkuu seinällä ja vaatehuoneessa ja missälie. Sisustusvinkkinä, joka ei oo kyllä mitenkään omaperäinen, on että kaikkein näteimmät pikkulaukut, korut ja hatut naulataan seinälle -mitä niitä kaapeissa piilottelemaan.

Osa koruistani killuu seinään ruuvatussa puunpökkelössä. Patalaput ostin äskettäin kirpparilta ja ajatuksena on tehdä niistä rintarosseja.

Huttusen ruoka-astiana toimii retrotuhkakuppi.

Venäläinen teepurkki on kirpputorilta itäsuomesta, samoin posliinikuppi. Söpön värikkään kupposen sain äidiltäni, ja arabian kannu saatiin häälahjaksi. Se on yksi meidän arvokkaimmista asioista, jollei Matukkaa (autoa) ja mäkkiä oteta lukuun.

Ortodoksinen öö öljylamppu on hankittu valamon luostarista, synnyttäjäni tietää varmaan paremmin. Eiffelintorni ja vanha nukke kirpparilta. Jeesuskin siellä kurkistelee jotta mitä että?

venäläinen jänöjussi on varmaan napsinu sienen jos toisenkin

Villaveijarit on saanu aikojen kuluessa uusia pieniä kavereita

Bonuskirpparilta löydetty gondoli jonka sisällä on jouluvaloja voittaa asuntoni kaikkein mauttomin esine -kilpailun ylivoimaisesti

Tää on hyvä känni-testi: ota alin kirja kaatamatta koko kasaa.

Tylsä ikeahylly muuttuu kivaksi kun sen lataa täyteen roinaa

Isä-vainaani Suomenlinnasta löytämiään pulloja ja pari äidiltä pöllittyä

Hervannasta löydetty sienikori toimii silleen että kun meidän levyt ja leffat on kirjahyllyssä järjestyksessä, ja sitten kun niitä kuuntelee tai katselee eikä jaksa palauttaa niitä paikalleen, ne voi kätsysti nakata koriin pois silmistä ja mielestä. Pitää varmaan ruveta harjottelemaan kiitospuhetta "pisin lause -kilpailuun" jonka voitan ihan varppina.


(siivousmusakkia)

voi venäjä, nehän mahtuu mun päälle!

Oon näemmä laihtunut ainakin takalärpäkkeen osalta, piti ihan pistää lasit päähän että sain selvää vaa'an lukemasta. Kivvaa!


Tähän asti oon viettäny kesän haaremihousuissa -mun koon 36 farkut (joita omistan jotain 20 paria) on jämähtäny jonnekin polven tienoille. En haluaisi ostaa isompia vaatteita kun tiedän että mun paino voi pudota ja sit alkaa kavennusruljanssi ikiaikaisen ompelukoneeni avustamana.

MUTTA: Mä oon silti hyvin (tai ainakin vähän) sinut itseni kanssa, tykkään takapuolestani ja rintavarustuksestani -mua on jopa yritetty iskeä mikä on ennenkuulumatonta!

Tää asento kirvoitti hymyn meidän talon raksamiesten ruskettuneille naamoille.

Kuteista sen verran että haalariasu on roskilöytö, samaten iihanat kenkäset joissa on korkkikiilakorot (joista meidän kengäntuhoaja koirankutale sais makoisan iltapalan). Vielä kun oppisin kävelemään niillä näyttämättä bambilta sanonko missä. Pusero ei mahdu navan kohdalta kiinni mut eiks se oo vaan seksikästä. hörhör

25 Jul 2012

tarpeellista tavaraa (?)

Muumi-aarteiden jälkeen on hankala pistää paremmaksi, mutta mulle tulee silti aina yhtä kiva, hullaantunut olo kun roskiksen kannen avattuani löydän mielenkiintoisen tuntuisen jätesäkin. Eilen löytyi seuraavaa:

M.Mattilan maalaus. Arvailtiin etunimeksi Mattia. Voihan se olla myös Mauri, Mikko, Miina, Maija, Mervi tai Mörkö.

Monta pientä nyyttiä ja pussia, jotka sisälsivät lankoja, nauhoja, nöttösiä ja pitsiä.

Tiffanya. Äiti, saat tän joululahjaks, ehhehe

PÄÄ. Ajattelin maalata ja käyttää hattumannekiinina.

Nappeja ja nappuloita

kitschiä! Ihanaa!

Kumppareita. Joku isompijalakanen saa nuo vihreet.

Kelloradio. Jatkossa meillä raikaa aamuisin radiosuomen kammottava nykyiskelmä

Laukku. Aitoa teko-eläimen nahkaa.

Verho?

Kuvaamatta jäi kasa jouluvaloja, joista aion rakennella meidän makkariin romanttisen tunnelmavalaistuksen. Ja vuodelta jotain2002 olevat rrumat juoksukengät Eräälle. Ja pari tarjotinta.

Tänä aamuna kakka-lenkillä kurkkasin vielä naapuritalon roska-astiaan ja kannoin kotiin kasan vaatteita. 90% niistä menee äitini kirpputorille, pari mekkoo ja retropussilakana jää mulle.

Vaikka rakastankin dyykkailua (olo on aina kuin joululahjoja avatessa), on siinä myös niitä huonoja puolia. Ensinnä ja kaikkein huonoimpana on riski että käsien upotessa roskasäkkiin ei ikinä tiedä piileskeleekö siellä huumepiikki kavereineen. Tästä johtuen olen välillä käyttänyt muovitettuja puutarha-hanskoja, ne toivottavasti vähän suojaa jos käy huono tuuri.
Sitten on se tunne kun joku keski-ikäinen (kyllä, aina keski-ikäinen) katsoo mua kuin ruttotautista kerjäläistä, joskus jopa pysähtyen tuijottamaan parin metrin päähän. Tähän käytän vastaiskuna takaisin tuijottamista, yrittäen näyttää mahdollisimman mielipuolelta sieraimat suurina sykkien ja silmämollukat pyörien. Siitä ne hämmentyy ja jatkaa matkaansa tuhisten partaansa.
Ja knjää, aina sitä osuu johonkin limaiseen, ällöttävään sotkuun jota yllätys sentään, jäteastioissa tavallisesti on. Siksipä on hyvä olla desinfiointi-pyyhkeitä -mitä mulla ei tietenkään koskaan ole mukana. Yököttelen aikani ja pyyhin sitten käteni nurmikkoon kunnes pääseen kotiin pesemään ne. Ajattelen vain että ei se mähmä siinä kätösessä haittaa niin kauan kunhan en tunge sormea suuhun/nenään/silmään.
Vähiten vaarallinen huono puoli, joskin kovin öllöttävä, on Haju. Eiliseen asti luulin että pahin tuoksu johon kovia kokeneet sieraimeni ovat törmänneet, tuli mädäntyneestä jäniksen raadosta jonka joku oli tilsiny Hervannassa. No, minä revin auki jännittävän jätesäkin joka oli täynnänsä vauvan vaippoja. Se iski silleen sekunnin varoitusajalla -Lemu oli melkein silmin nähtävää, tunsin kuinka mahani esitti vakavan vastalauseen ja kieli meni solmuun. Miten niin söpöistä ja pienistä tyypeistä tulee jotain noin kamalaa, kuvottavaa ja hirvittävää?
Pienin paha on sitten se tavaton määrä roinaa jota olen alkanut säilöä meidän eteisen vaatekomeroon. Löytöhetkellä joku styroksinen mallinukenpää tai pussillinen kengännauhoja vaikuttaa maailman hienoimmalta jutulta, mutta kun ne viikon päästä pyörii vieläkin tuolla olohuoneen pöydän alla, tekisi mieleni heittää niillä hitulaa.

... Lähden nyt pyykkäämään noita roskisvaatteita, joista yksi lensi suoraan roskiin -huono puoli nro 3 eli se oli ihan mähmäinen. hrr.

22 Jul 2012

roskisten uumenista

Tänäänpä otettiin roskisbiilimme Matukka pyllyn alle ja lähdettiin aarteen etsintään!


Retkemme alkoi Hervannasta, Tampereen "Harlemista".
En nyt haluaisi mollata kyseistä kaupunninosaa mutta voihan venäjä kun oli ankeaa.
Harmaata, vaaleanharmaata, tummanharmaata, punaharmaata, likaisenharmaata ja harmaata.
Suurin osa roskiksista oli tietenkin lukittu, ainakin siinä keskustan ympärillä.
Kaiken huipensi erittäin mädäntynyt kanin raato, hrrr en varmaan ikinä unohda sitä näkyä ja hajua. 

Ainoa löytö: Sienikori.

Vaan eipä mittään, kotimatkalla pysähdyttiin parille roskikselle ja tässä saalis:

Kuusi muumimukia, kolme syvää muumikulhoa, neljä iittalan lasia, kermansavea, pikkumyylusikka, pentikin maustepurkkeja ja kaikkee.
Kehuskelenko?
No totta helkkarissa! :D

Lisäksi löytyi uuden uutukainen subbari (vai onko se suppari?) joka ilmeisesti jopa toimii, semmonen harja-raaputin-tsydeemi autoon (asia jota tarvitsee mutta jota ei jaksa ostaa), 2012-vuoden pöytäkalenteri (ihan samis kun mun hoitajalla), suomi-saksa -matkasanakirja (kävin kolme kurssia saksaa lukiossa, mutta en muista enää mittään joten tulee tarpeeseen), lattiatyynyjä (en tiedä mitä ne oikeesti on), lidlin pulloja (ei vanhat pullonkerääjät pääse karvoistaan) jajaja

tämmönen sötötötö pikkukaveri.

Asteikolla yhestäkymppiin tää retki oli 9+, ja saalis sijoittuu mun top viiteen. ei paha.

19 Jul 2012

törö!

Oon ollu koko ajan, joka päivä, ihan innoissani että nyt postaan -ja kakat.
Näin sitä hurahti pari viikkoo ihan huomaamati.
Nyt te kysytte; mitäs kuuluu.
Ja minä vastaan, eipä tässä mitään.

5.7. tapahtui tämmöstä:
Hoitajan vastaanotolla mää, hoitaja hirmuinen ja rotan näköinen lekuri.
"Mites sulla on menny?" kysyy lääkäri.
"Noooihan ok, semmonen pikkunen masis koko ajan mutta parina päivänä ollut aika virkeä ja iloinen olo" vastaa Suvi.
"No mutta sehän on ikävää" sannoo lääkäri.
"Niin, eihän se ole kivaa..se masennus" virkkaa Suvi.
"Ei ei, kun se iloinen olo, se ei oo normaalia" töksäyttää lääkäri
"ööö"
"Teemmepä silleen että puolitetaan nää sun mielialalääkkeet, loppuupi se ylävireisyys" julistaa nerokas lääkärimme.
"Niin mutta kun minä halluisin sen masennuksen lopp.." yrittää tarinamme sankaritar nyyhkiä.
"joo, kyllä. Puolitetaan nyt nämä pillerit ja katsotaan kuukauden päästä että onko olo huonompi!" lääkäri toteaa. "ja lopetaan samalla tää sun ahdistuslääkitys, ethän sä oo ahdistunut kun pari kertaa viikossa"

 ...

Hoitaja Törttö Pää: "Mites sun laihdutuskuuri? Oot nyt vähän ylipainoinen, mutta eihän sun tartte yhtään laihduttaa (vaikka varaa oisi)"
Minä: "kröhöm..en nyt mitenkään halua kyseenalaistaa matami Törtön ammattitaitoa, mutta haluaisin mitä kohteliaimmin mainita että ei ole kovin kivaa kun sanotaan pyöreäksi ja ylipainoiseksi, onhan mulla, kuten Törttö tietää, ollut aikoinaan syömishäiriö"
Hoitaja: "kuules nyt, en minä ole muutakuin kompannut sinua itseäsi. Minä olen vain samaa mieltä sinun läskipyllyn kanssa, olet norsu" (vähän dramatisointia)
Minä "klunk, snif, niin mutta.." (katsoo lääkäriä pyytääkseen tukea)
Lääkäri nyökyttelee hyväksyvästi hoitajalle.
Minä kutistun ihan pieneksi ja vajoan tuoliin enkä katso kumpaakaan silmiin seuravaan puoleen tuntiin.

Kuva, joka ei mitenkään liity mihinkään: Huttunen ja Hemuli.

Seuraavaksi 12-13.7.
Tähän ei liity sen suurempaa tarinaa.

Oltiin Joensuussa ja meillä oli kaksi keikkaa. Ensiksi oli meidän kulttuuriyhdistyksen järjestämä Kompaktipäivä pakkahuoneella. Yleisö koostui tutuista ja vähemmän tutuista, ja sekös saa mut aina sekoilemaan sanoissa ja tärisemään kuin kuumeinen. Kun katse osuu jonkun ystävän silmiin niin meen aina ihan sekaisin. Keikan pelasti meidän uus bändäri, noin kuuskymppinen sokea rouva jonka posket hehkuivat kun se heilua hörötteli meidän biisien tahdissa.
 Seuraava keikka oli suunnattu lapsille. Jätettiin esittämättä kappaleet joissa esiintyi tissejä, lääkeaineita ja jeesuksia, sekä eräs jossa mainitaan helvetti. Kuuntelijoiden keski-ikä oli 2 vuotta, miinus niitten vanhemmat. En oo ennen soittanut yleisölle jotka alkaa itkeä ja haukotella parin kappaleen jälkeen, ja loppuhuipennuksessa pitävät korvista kiinni.


Sitten tähän hetkeen:
Kävin just suihkussa.

hah!

4 Jul 2012

ylös + ulos = tulos

Heiniskuu pyllähti luokseni ja sano jotta: Nyt rouva ottaa sen pään sieltä kainalosta, nyppii säärestä ne viisi maskuliinista, giganttista, järjettömän kiharaa karvaa veke, lököttelee puistoon juoksemaan ja pelaamaan futista, sulkapalloo sekä petankii ja sitten heruttelee kelmeää reittä auringonsäteille. -Sori vaan Herra Heinäkuu, Töppers sabotoi juuri äsken sulkapallon siihen kuosiin ettei ees mun teräsvartinen mailakäsi saa sitä lentämään kuin ehkä lähimpään kuuseen.


Kuten jo aiemmin mainitsin(ko?), meidän talossa on meneillään puolivuotta kestävä julkisivusaneeraus. En ihan ymmärrä tuota sanaa mutta pöllöille eli minulle suomennettuna se on 14 tuntia porausta päivässä +viikonloput, ikkunat peitossa, pölyä sataa niskaan kuin ensilunta ja mun maitorauhaset on työn raskaan raatajille (virolaisille duunaripojille jotka ajaa kovaäänistä mustangia) iloinen piristys kahvitauolla. Kiva olla avuksi perkele. 

Meidän koti, tai pikemminkin ruokailu-nukkumis-datailu-pysäkki ei pääsisi kotilieteen tahi muuhun sisustuslärpäkkeeseen vaikka maksettas. Mun koko karderoopi on levitetty makuhuoneen lattialle, keittiön tuoleille ja olohuoneen pöydän alle. Tiskialtaasta voi hyvällä tuurilla löytää jonkin tuntemattoman eliölajin. Eteinen pursuaa kuraa, hiekkaa, tomua ja villamyssyjä jotka pitäisi viedä ullakolle odottamaan kylmiä säitä. Pöly on muuttanut mun arabia-astiat, posliiniörkit, pullokokoelman ja kirjojen päällykset harmaiksi ja tahmeiksi, kuin muistoksi entisestä. Joka aamu me herätään ja ollaan että tänään pannaan kämppä kuntoon, puistellaan, puunataan ja luututaan, mutta jotenkin vaan tunnit huiskii sinne tänne ja sit onkin jo ilta ja krooohpyyh.

 Huomenna on taas päivä uusi ja mä keksin hyvän porkkanan millä saadaan koti sliipatuksi; teen tempauksesta postauksen johon tulee ennen ja jälkeen -kuvia ja "kotihengettären" siivousvinkkejä. 

Pertsantai päivänä tatskakone pannaan hurisemaan ja mun kaameenhirveet inkit muuttuu toivottavasti vähemmän epäilyttävän näköisiksi.

Perjantaina mulla on myös tapaaminen mun akuuttipsykiatrian hoitajan ja lääkärin kanssa. Viime kerrasta jäi päällimmäisenä mieleen hoitajan kommentti, "et sä nyt läski oo, mutta ootsä aika pyöreä". Ja vitsaatana, tiedän että oon lihonu syksyn jälkeen 15 kiloa mutta vois nyt "ammattilaismielenterveyshoitaja" pikkasen miettii mitä siitä sammakkosuustaan päästelee. Tämäkin kommentti voisi syöstä mut syömislakkoon ja siitä vaikka mihin hulluuteen, mutta onneksi mun itsetunto on sitä luokkaa että siinähän puhuu, itse kun on semmonen majavanhäntätissinen aikamiespoikanainen-jabbathehut.

Viikonlopuntavoitteina on sitten auringonottoa, urheilua, urheilua, korujen tekemistä ja tatuoinnin hoitoa, ja urheilua. Ettäpäettä, kyl tää tästä!

ps. ja bloggailuu meinasin harrastaa myös :)