19 Dec 2013

PIUHA

Kuopio-trippi haaveissani meni näin: Ensin ajetaan toriparkkiin auto ja sitten mennään kahville jonnekin ihanaan pikkukuppilaan. Rentoutuneina ja pissihädättöminä nuhjutaan keskustan kirpputorit läpi ja käydään kauppahallissa haiskuttelemassa joulun tuoksahduksia. Sitten tavataan iloisia kuopiolaisia, mm. ne Poliisit, ja viännettään savvoo, lauletaan Lentävää kalakukkoa ja tanssahdellaan, sekä käydään vielä museoissa ja gallerioissa ja mä otan hienoja valokuvia joista selkeästi näkee miten nastaa meillä on -lisäksi ne ovat täydellisen tarkkoja ja kauniisti valottuneita, portfoliomatskuu. Sitten hurautamme Ikeaan, tuohon lastulevyparatiisiin jossa lapsoset iloisesti kirmaavat ja äidit hymyilevät. Ja tietysti ne lihapullat syödään kaikessa rauhassa, kyllä ruottalaiset osaa!


Todellisuudessa tapahtui: Matkalla Kuopioon koukattiin Outokummun kautta ja jollain ilveellä onnistuttiin vahingossa töräyttämään auto kaupungin keskustan ainoan kirpputorin pihaan. Piti ostaa lahjoja, ostin itselleni mekon ja villapaidan, wuhuu. Ihasteltiin Outsikan kauniita puutaloja joissa oli hienoja ikkunoita, ja suunniteltiin että muutetaan sinne seuraavaksi. Joskus. Ehkä.
Sitten torkuin tunnin ja hyps oltiin perillä. Auto parkkiin tien reunaan, kolikot riitti kahden tunnin pysäköintiin. Koska Kerttu oli edellisyönä nakertanut mun kännikän virtajohdon kolmeen siistiin osaan, suuntasimme ensimmäisenä Clasulle ostamaan uutta. Matkalla sinne kohtasimme kuopiolaisen räkänenäisen herrasmiehen joka pyysi miestäni hakemaan sille viinaa Alkosta -kieltäydyimme koska laiskotti. Eikä se puhunut edes savoa. 

Paikallisen Sokoksen jouluikkunan täytettyä poroa kauhistellessa iski ykköshätä ja etsittiin sitä unelmieni pikkuista kahvetus/pissityspaikkaa, kunnes eräässä kauppakeskuksessa aloin saamaan paniikkikohtauksen ensioireita -korvat lukkoon, vapina, hengitysvaikeudet jiienee. 
Päädyimme lähimpään muonituslaitokseen eli Subwayhin vetämään vessanpöntön, rauhoittavat viistoistasenttiset ja limukkaa, kuinka eksoottista! Kohtaus meni menojaan, ja aikaa jäi enää parille kirpparille. Charlotte's Second Hand oli vallan ihana paikka mutta kiireessä ei nuhjuuminen onnistunut niin kuin olin haaveillut. Matkalla kaupungin halki autolle näimme poliiseja, mutta vääränlaisia -niillä oli tukat. Parkkiajan loputtua nenät kohti Ikeaa aka joulustressilapsiperhehelvettiä. Eksyttiin, löydettiin lahjoja, eksyttiin taas, lisää lahjoja, vähän jotain omaan kotiin (maton liukuestejutskia, vessa- ja tiskiharja ja muuta seksikästä), hysteeristä hamstraamista juuri ennen kassoja, kassarouva naama nurinpäin (-anteeksi kun ollaan olemassa), ja ne samperin lihapullat vaihtuivat hodareihin. Pöllittiin sentäs lyijykynät, hah!
Eräs valitsi yhden ainoan tavaran koko puljusta; punaisen repsottavan tekokukan söpöpösösöpö :)

Yhteenvetona: Oltais voitu ostostella ihan vaan kotikulmillakin, täältä nääs löytyy myös sokokset ja subweit. Ja kuvia on tasan kaksi (yllä) ja ne on niin epätarkkoja että eipä tartte edes laittaa isoksi. Lohdutuksena otin sisustuksesta pari kuvaa:

Ikeasta tommosta ihmeellistä sydännauhaa, oli vaan PAkko saada. Ja pakko keksiä joku järkevämpi paikka.
Voi MAUttomuus (huomatkaa sanaleikki). Ristipistokissa Fidalta 3 euroa.
Ankea kipsihurtta Kuopiosta 4€
Getting drunk is like borrowing happiness from tomorrow..
Sunnuntaina eli päivä edellisen jälkeen minut julkeasti houkuteltiin baariin.
Olen boikotoinut paikallisia "vihreän kortin ravintoloita" mutta koska 2 euroa oluesta on hyvä hinta, seuraava päivä eli maanantai meni makustellessa omaa seksikästä jazz-laulajan ääntä, ja koskettavia videoita katsellen/itkien.



Tiistaina näin yhtä vanhimmista ystävistäni ja sattumien kautta tein päätöksen joka sai äitini kiukustumaan. Ystäväni oli kuullut kissapesueesta joka eli eräällä maatilalla harmillisen huonoissa oloissa. Hän oli soittanut sinne ja sanonut että ottaa kaksi viimeistä pentua, toisen itselleen ja toisen äidilleen. Siinä kahvitellessamme selvisi että ystäväni isä oli erittäin "ei elukoita tähän huusholliin"-mielellä, joten minäpä siihen sitten että me otetaan se toinen penska. Oltiin kyllä mietitty Kertulle kaveria jo pidemmän aikaa, kun ei se osaa noitten pökäleitten kanssa leikkiä, mutta tulihan tämä vähän äkkiä. Soitin miehelle töihin että tämmöstä menin tekemään anna anteeksi, mutta se oli ihan "ok", tai enemmänkin "Joo! Kivaa, Wiiiih!"

Tiistaina näin paljon erinäköisiä koirakavereita:

Dora. On ostettu ale-hintaan koska "värivirheinen ja ruma". Hirveitä jotkut rotukoiraihmiset :(
Moppi. Tuhisi ja röhki, söpöä mutta onko sittenkään :(
Nita. Mieheni pikkusiskon miltei oma villakoira.
Tästä aasinsillan kautta keskiviikkoon. Ja se sillan alkupää on siis se että minun mielestäni jotkut koirarodut on ihmisten naurettavien esteettisten mieltymysten takia todella sairaita. Meillä on käynyt tuuri kun kummatkin koirat ovat risteytyneet ns. terveistä roduista ja todentotta, kumpikaan ei ole koskaan ollut sairaana, lukuunottamatta yhtä korvatulehdusta ja paria itseaiheutettua ripulia.

Sillan loppupää: Minä haluaisin että maaseudun ulkoilevat kissat kastroitaisiin vaikka pakolla.

Ettei tulisi tällaista:

Tässä on Piuha, sukupuolesta ei vielä tietoa. Sillä on matoja, silmätulehdus, korvat likaiset (korvapunkkeja?), nenä vuotaa ja se on aliravittu.
Piuha ja sen sisarukset elelivät kylmässä aitan kaltaisessa röttelössä -ja lisää pentuja on tulossa luovutusikään tammikuussa. Kyllä kyrpii tämmönen toiminta -Rouva-kissanmyyjä sanoi vielä että tulossa on valkoisia pentuja joista hän pyytää satasen kipaleelta, pikimusta Piuha ei kustantanut kuin kympin.

Kun eilen toin pikku-Piuhan kotiin, se pelkäsi. Ei Kerttua, ei koiria, vaan minun kättäni. Syvän hiljaisuuden vallassa me kaikki tuijotimme sitä kun se ahmi ruokaa kitusiinsa kuin ei olisi koskaan ennen syönyt. Hurrasimme kun se teki pissin sille vartavasten ostettuun hiekka-astiaan. Töppers ja Huttunen eivät katsoneet sitä silmiin suoraan mutta nuuhkivat korvat ja pyllyn ja Töppers antoi suukon nenälle. Kerttu murisi asiaan kuuluvasti ja räppäsi hellästi kuonoon kun Piuha tuli syömään senkin ruoat.


Tänä aamuna silmä näytti paremmalta, ja pikkuinen uskaltautui ulos kopasta.

Kertsin lempipaikka
Täältä se vahtii uutta olentoa eikä tiedä miten suhtautua
Kakka tuli! JEE!
Rakensin kissoille tikapuut joihin voipi rapsutella kynsiä. Eli päällystin vanhalla sijauspatjalla ja tukevalla kankaalla laudan, johon naulasin kangaspäällysteiset palikat.
Apatiaa
Piuhan turvapaikka kunnes on pakko panna tuli uuniin.
Huttis juuri heränneenä
Salamanloisteessa.
Mieleni on kaksijakoinen. Olen onnellinen kun saatiin pelastettua edes tämä yksi. Mutta kun niitä on vielä miljoonia jäljellä :(

Tässä vielä nyyhkis-video, jos ette herkisty niin ootte pahoja olentoja:

13 Dec 2013

keväinen keittiönpöytä

Olen pantannut uuden kotini esittelyä: Yleensä kun olen muuttanut jonnekin, niin olen postannut vajaan viikon sisään täydellisesti toteutetun suvinmukaisen anti-skandinaavisen/anti-maalaisromanttisen/omituisen sisustuksen milloin mistäkin asunnosta (tähän mennessä 4 (neljä) asuntoa blogin aikana). 
Tämä nykyinen, meidän pieni punainen tupa on jotain muuta. Täällä kodin ja pesän ja möllötyspaikan muodostus tapahtuu omaa tahtiaan, hikkupiljaa ja silloin kun tuntuu hyvältä. En ole aikaisemmin halunnut esitellä "epävalmista" kotia, mutta tässä puolentoista kuukauden asumisen aikana on päähäni pyllähtänyt ajatus että wainat, miksi mun täytyisi näyttää sitä Täydellistä (hah) tavaroiden järjestystä ja taulujen paikkaa, kun voin esitellä teille tätä projektia joka mulla on tämän sisustuksen ja Kodin suhteen.
Uskon että nyt ollaan viimein tultu sinne minne pitikin (ellei elintilanne radikaalisti muutu) ja asutaan täällä pitkään -ennen sitä oikeasti Omaa (pankin omistamaa) taloa. 

Tänään kävin keittiönpöydän ja muun keittiön sisustuksen kimppuun. 
Meidän ruokapöytä on kulkeutunut Turusta (2,5 maaliman pisintä kilsaa kannettiin sitä roskalavalta Kuuvuoren asuntoon) ja se on toiminut niin ruoka- kuin työpöytänäkin. 
Se on RUMA. Osittain täysmäntyinen, pinttynyt musteesta ja hiilestä ja kakasta ja se on kaikenkaikkiaan ysäri. Olen yrittänyt piristää sitä pöytäliinoilla ja maljakoilla...mutta nyt kun meilä on Kerttu-kissa joka on kasvanut pöytään kiinni ja jonka karvanlähtö ei lopu ikinä ja joka ruttaa kaikki mahdolliset tekstiilit terotellessaan kynsiään (lisäksi pöydällä syödään (muruja, tahroja) ja kääritään sätkää (puruja, muruja, roskaa ja sen synonyymeja) 
-sain tarpeekseni. 
Nyt loppu pöytäliinaruljanssi!

Heitin pöytänliinan sisällön oraville (maapähkinöitä, maistuivat näemmä) ja otin esiin ison tötsän valkoista akryylimaalia jonka ostin alesta viime kesänä. Mukana seikkailussa maalisuteja.

Valkoisen tötsän takana näkyy akryylivärejä jotka ostin Tiimarin RIP-myynnistä (jonotin kassalle 23 minuuttia ja mammat vielä ohitteli saatturi sentään). Värit ostin alunperin mun potkukelkan maalaamiseen mutta riittähän sitä väriä kun vähän vedellä läträä.
Kuvan oton jälkeen ajattelin olla oikeaoppinen ja hioa pöydän pinnan. Tylsistyminen iski kymmenen vedon jälkeen (semmosella tiiliskivi-hiekkapaperilla) ja ajattelin että ihan kikkeli, senkus maalaan. Maalasin pöydän pinnan ja reunat valkoisella, ja jalat pirtsakoilla tiimariväreillä. Sitten en jaksanut enää -eihän se maali tartu tommosilla turpakarvasudeilla joten oijoin polkuja ja päällystin osan pöydästä kankaalla. nastaa, pieniä nauloja, vasara, kirosana ja kipeä peukku. 
Sitten sain pöntönväläyksen kun katsoin pöydän pintaa niin voi perkule, länttejä ja kaikkea selaista jota voi kuvitella kun karkealla isolla sudilla vetelee menemään lakatulle pinnalle..Keksin (ja tässä vaiheessa olin vielä sitä mieltä että olen TUUNAUSnero) että jos laitan pöydän pinnalle pitsiverhoa, annan sen kuivaa ja repäisen irti niin johan tulee hienoo tekstuuria!
NEj.
Pitsin mukana lähti puolet maalista.
Kele.
Vaan vaikeuksien kautta johonkin, ihan kiva siitä tuli.
 
Ystäväni Jari tuli spontaanivisiitille.
Eräs juo kahvia
Mä ostin hiusdonitseja kierrätyskeskukselta, tukka on kasvanut sen verran että saapi tollasen tollonutturan.
Tässä valmis PÖYTÄ ja kaikkee muuta mitä keksin:

Pöytä vaihtoi suuntaa, ja koira tuli pyytämättä kuvaan.
Tiimari-alen tabletit Puoleen hintaan!
Asetelma. Tuo pieni juttu oikealla puolella on dyykattu lämpömittari -sanoo 23 astetta kiitos leivinuunin.
Tämä laatikko pyöri lattialla pari viikkoa kunnes keksin tehdä siitä hyllyn -hyvä mie!
Leivinuunin pinta on parhaimmillaan kovin kuuma, ja koska meillä ei ole keittiön kaapistoissa paljoa säilytystilaa niin miksei säilytä noita kuumuuden kestäväviä astioita uuniin päällä! -Hyvä mie taas!
Lampunvarjostin ja vanha juliste muodostavat jotain hienoa.
sanoi räppäri.
Huomenna mee mennään Kuopioon! Siitä lisää ehkä, ja ehkä kaikkea muutakin, nyt kun kouluhommat löystyttää hirttosilmukkaansa mun luovan kurkun ympärillä.

pÛs

3 Dec 2013

Väriä talveen, terveisin roskis

Ulkona möllöttävät lumikikkareet, mielipuolisesti hurjastelevat ralliaura-autot ja naapurin diskojouluvalot. Kesä tuntuu kaukaiselta, ihan kuin yrittäisi muistella känni-iltaa "oli tosi kivaa ja hmm..mitäs muuta tapahtuikaan".

Kesällä kävimme Kolilla ja kylän ainoan (?) ruokamarketin pihalla oli monta pulskaa roska-astiaa.
Sieltä löytyi jätesäkkejä jotka oli lastattu täyteen vanhoja 50-luvun takkeja. Suurin osa oli hiirien ja koiperhoisten nakertelemia, koristeenaan sahanpurua -liekö joku käyttänyt niitä ullakon eristeenä. Haalimme peräkonttiin kasan vähiten kauhtuneita rytvelöitä, kolme miesten ja kolme naisten sellaista. Kotona laitettiin takit vastoin kaikkia villakangassääntöjä pesukoneeseen superbakteeritappo-ohjelmalla pyörimään, ainut jota ei pesty oli sellainen lasten turkistakki (josta myöhemmin tuli Kertun ensisänky ja joka muutossa lensi takaisin takkitaivaaseen).
Sitten seuraa hrrryöks-osio, yksi takeista haisi pesun jälkeen ihan hirvittävälle. Haju tarttui koko asuntoon, sieluun ja nieluun. Roskakori johon lopulta kiikutin tuon hirvityksen haisi myös, ja voi että se haisikin. Oon kauhulla ajatellut että mitä siellä takin taskussa/vuorikankaan alla mahtoi piillä. Luultavasti jotain mikä joskus oli tepastellut neljällä jalalla ja jolla oli ollut unelmia, elämänhalua, äiti, isä ja lapsenlapsia.

Yksi jäljelle jääneistä takeista oli se hienoin. Siinä oli mustat turkissomisteet hupussa, hihansuissa ja helmassa. Siis Oli Ollut, aikojen saatossa ne olivat muuttuneet pelkiksi riekaleiksi joissa oli karvatupsuja siellä täällä.

Poistin karvat ja pesin sen (kutistui joo) ja sitten:

Ostin kahdenväristä lankaa kun en osannut päättää. Paksut virkkuukoukut kimaltelee iiih!
Sitten meni viikko, pari, kunnes ehdin ryhtyä virkkailemaan. Ja tähän väliin kerron että meidän talon jokaisella nelijalkaisella on juoksuaika. Kuvassa ne lepää ankarien kiimasessioiden jäljiltä.
Kerttu on semmonen kutale että se asettuu näkemään unia siittäjästä ihan mihin vain.
Tällaiset tuli hihoihin

Vuorikangas on vähän repaleinen, vaan samapa tuo kun ei sitä kukkaan näe.
Tässä se on valmiina. Huomatkaa alaraajasiksak, se on suosittua blokkaajapiireissä ilimeisesti.
En voi mitään, jalat menee solmuun istuessakin!
Hah! Osan seistä ihan kunnollakin jos vaan oikein yritän, sukkahousupolvipusseista huolimatta!
Kevennyksenä; tämmösii otin irc-galleriaan silloin kun se oli in ja minä out.
hyvää joulukuun kolmatta, enää vuosi ja 21 päivää seuraavaan jouluun!

2 Dec 2013

Hyvää elämää kaikille!

Mun Vanha Tyttö -keikka 23.11. meni hyvin. Jopa niinkin hyvin että pari mummoa poistui paikalta esityksen jälkeen. Löin Erästä (taiteilijanimeltään Objekti) ukulelella päähän -tämä oli täysin lavastettu juttu koska sillä oli päässä piilossa pyöräilykypärä, mutta yleisö säikähti pahemman kerran. Haukuin myös yleisöä riipputisseiksi ja nakkipippeleiksi, vittuilin kaikille, hakkasin ja potkin Objektia ja syljeskelin banjolaukkuun ja olin ihan Kauhea ja ihmiset vielä tykkäs siitä! Jossain vaiheessa kaivoin pikkuhousuistani naisellisiin karvoihini sulaneen suklaapatukan ja syljeskelin sen palasia ympäriinsä. Taiteen nimissä ja improvisaatio-orgasmin ottaessa vallan voi ilmeisesti tehdä mitä vaan !
Esityksestä on olemassa videokuvaa, en tiedä haluanko nähdä sitä...

Seuraavana päivänä tapahtui tämmöistä:


Jepjoo meinattiin kuolla. Harkitsen vielä sitä uskoon tulemista.




Seuraavassa postauksessa esittelen teille uuden takkini.
Ny on pakko jatkaa koulutöiden parissa äheltämistä, KIIRE ja Paniiikki!

<3