23 Feb 2014

Kotikoti sanoi sisustava kana

Tulihan se tauti mullekin ja sänkyyn kaatoi pöks. Olin äitini luona sairastamassa, hyvällä omatunnolla leffoja katsoen ja karmeat koulukiireet tajunnasta pyyhkien. 
Tänään voimieni rajoissa epäpyhitin lepopäivän ja laitoin kotia kondikseen sekä listasin tekemättömiä hommia (jaiks!)

Työpöytä hallitussa sotkussa. Värikkäät pahvikehykset ostin joskus Tiimarista, sainpahan vihdoin seinälle. Ilmoitustaulun virkaa toimittaa ulkovarastosta löydetty vanha ovi.
Taidetta: Pianon päällä PÄÄ, seinällä TAULU, paikkaansa/tarkoitustaan odottaa laivanpalanen (??). Kaikki nämä löysin äitini varastosta -en kysynyt lupaa saanko viedä ne koska vastaus olisi ollut kielteinen, nyt tulee varmaan sanomista...
Sohvapöytä/dvd-säilytyspaikka = matkalaukkuja. Alempi dyykattu, ylempi isoenoni peruja. Turun tuliaisina tuodun kasviksen ruukku jouduttiin peittämään haloilla kun pienempi kissa kävi mullassa virtsa-asioilla. Kesällä puut voisi korvata nätimmin isoilla kivillä ehkäpä.
Sekalainen taulukollaasi vihdoin valmiina! Tai sitten se leviää kuin universumi konsanaan
Kirjakaaos on vielä vaiheessa, eli tilalle tulee sellanen mukava oikea kirjahylly. Tv ois kiva saada vähemmän näkyväksi ja kirjat ja muu shäibä paremmin esille. Tämä meidän kotihan on virallisesti yksiö eli 1h+tupakeittiö joten olemme jakaneet makuutilan tuommoisella 70's -rullaverholla (kierrätyskeskukselta 10e). Ikkunassa hylätyn talon hylätyt pokat, koska mää tykkään pienistä ruuduista. Ja ne hieman peittää näkymää ulkoa sisälle (terveiset kyylääville ohikulkijoille t. Suvin tissit ja muut upeat vartalon osat)
Tapetti löytyi kirpputorilta, se on kiinni nastoilla jotta ei tarvihe vuokraisän vetää pullaa henkeen. Pyöreä peili etsi paikkaansa pitkään, tuntui pölhöltä laittaa sitä yhtään mihinkään kun ei ollut tarvetta pelkälle peilille. Vaan tänään kekkasin tölvästä siihen vinyylilevyn kannesta Bowien ja Tytsyn kuvan ja siitähän tuli hassu taulu *sisustusrinnanröyhistys* !
Suomen_lippu ja porsliinia, olemme mauttomuuden äärellä. Nams!
Ruokapöytä (jonka siis maalasin valkoisella akryylimaalilla jokin aika sitten) alkoi muuttua rumaksi -tummui, naarmuuntui ja lika pinttyi, joten huitaisin akuutimpaan hätään kankaan päälle. Silittäminen tekisi terää tietenkin vaan njää wa'evah. Voisin vaikka hioa ja maalata sen ihan oikealla kalustemaalilla. Joskus.
Piuha piilossa omassa kopassaan (joka odottaa tuunausta). (koppalaatikko siis, ei kissa).
Leippariuuni lämpiää meillä joka päivä, sen johdosta tuli Vain sadankolmenkympin sähkölasku kolmelta kuulta.
Eräs heilutteli ruokapussia jotta sain edes tämän kehnon otoksen.
Aikomukseni on saada tuo jääkaapin ovi täyteen kuvia. Haaveeni on saada joskus omaan kotiin punainen jenkkikaappi. Jonka sitten täyttäisin kuvilla :) 
Vessankin siivosin! Kertulla on taas himokiima. Ei ole kivaa kun toinen on ihan kurrrrpurrr-kosketa-mua-ahdistaaaa.
Kylpyseksöni näyttää tältä (neliön kokoinen tila). Oikealla suihku, vasemmalla pönttö ja lämminvesivaraaja. Olisi mukava saada sellanen värikäskodikas-suvikas wc/suihkutila mutta näin vanhemmiten sitä eniten kaipaa toimivuutta ja mukavuutta. Näillä mennään vai miten se meni.
Lasiovet on nätit mutta äärettömän turhat, ne ei pysy auki eikä kiinni vaan ovat aina siinä välissä eli tiellä.
Eräs männöö ku kummitus
Toin äitini luota leikkimökistä purkillisen legoja, askartelumeininki mielessäin.
Tässä taas tämmönen kissakodin sisustusvinkki: Ongelmana oli katinkutaleen lattialle levittelemät mullat (sen verran iso kattilaruukku että ketku mahtuu pyllyineen tuonne kasvin juureen vammailemaan) niin minäpä peitin mullat suklaamunakrääsällä. Ensi yönä selviää auttaako tuo kukkaterroriin vai paljastuuko aamulla keittiön lattialta kunnon muoviorgian jäljet. Kukka ja kattila dyykattu.
Kuten joskus mainitsinkin niin kotini elää ja muuttuu koko ajan enkä tiedä milloin teen sellaisen kaiken kattavan esittelyn. Nyt siis jäi näyttämättä mm. eteinen, vaatekaappiosasto ja monta turhaa kuvakulmaa. Hitaasti hyvä tulee, sano pökäle ummetuksesta kärsivän peräsuolessa, ihihihi.

Huomenna saattaa tulla tukkapostaus tai voi olla tulemati. hästäg:TUMMAväri
!

ps. Onko normaalia että Kerttu-kissa imettää kuusikuista Piuhaa?

14 Feb 2014

Eksyksissä eläimen kanssa ja vähän itsenikin (video)

Tänä aamuna sain tarpeekseni Töppersistä. Se ei anna Pikkukissan olla rauhassa Ikinä, päivällä, illalla, yöllä, milloinkaan. Aina sen pitää vahtia että missä Piuha menee, ja tietysti kun on kyseessä viisikuinen kissanpentu niin sehän menee missä vaan. Töppers ei siis satuta kissaa, mutta työntää nokkansa liian lähelle ja tekee hyökkäysliikkeitä, sekä saattaa istua paikoillaan silmä kovana ties kuinka pitkään. Liekö kyseessä Töppersin rotu, siinä kun on paimenkoiraa monessa osassa. 

No, siis mulla kärähti (taas) ja ärähdin (taas) ja tyynyllä löppäsin Töppöä peppuun ja sanoin tiukasti että nyt v#%/& sa43ana apina loppu tuommonen (Sille ei pidä ääntä korottaa kun sen kuulo on erityisen herkkä, paljon herkempi kuin Huttusella) ja häädin sen jäähylle vessaan kun se sopivasti oli sinnepäin menossa. Käytin sitten Huttusen rauhallisella ja pitkällä aamulenkillä ja kun tulin takaisin kotiin niin päästin tuhmurin vessasta. Töppers tuli korvat luimussa ulos, ja sen jäljestä tallusti pieni Piuha-kissa -olin siis sulkenut senkin vahingossa vessaan. Töppers käveli yllättävän hyvin aamukävelynsä, teki kakkaennätyksen (6 kakkaa/6 pussia -kyllä, minä kerään koirieni kakat) ja kotiin tullessa se ei tavanomaisesti heti ensin rynnännyt etsimään Piuhaa. Se söi oman aamuruokansa nätisti ja antoi pienen kissan olla, ainakin melkein. Nyt kello on monta tuntia yli nukkuma-ajan ja Töppers antaa kissojen mellastaa rauhassa (Kissojen Yö), mikä on ihmeellistä. Mua vaan kaihertaa jokin. Oliko oikein ärähtää koiralle tuolla tavalla? LYÖDÄ sitä tyynyllä pyllylle niin että se säikähti? Olen ennenkin kärähtänyt meidän elukoille mutta aikaisemmin siitä ei ole ollut mitään hyötyä :-o
Paha Paha Suvi hyi. Ja mikä pahinta, nyt kissat hyppii kirjaimellisesti seinille kun ei kukaan ole niitä komentamassa. Miten saan koirani taas kiusaamaan kissaa ?

EDIT: Käytiin äsken Töppersin kanssa potkimassa palloa pihalla kun muut nukkui. Se on taas entisellään eli jahtaa ja vahtii kissoja, jotka heräsivät kun tultiin sisälle. Ehkä on hyvä näin.



Jepsjou. Jos ette jaksa katsella mun ex-ymistä ja höpöttelyä/kiroilua niin kerron videon sisällön tekstinä näinikkään: 
Halusin SPR:n Konttiin shoppailemaan. Se oli googlemapsin mukaan puolentoista kilometrin päässä meidän kotoa.  Päättelin että säästän puoli kilsaa jos luikkasen linnuntietä metsän kautta. Eiiiii se niin kuulkaa mene, uskokaa Kuuklea. Vastaan tuli metsää, junarataa, taloja, metsää ja junarataa. Päädyin reissullani melekkeistä siihen mistä lähdinkin ja päätin suunnata Valintakirppikselle joka oli nenäni suunnassa (nimi tulee siitä että kyseinen liike oli ennen Joensuun keskustassa Valintatalon yläkerrassa). Parasta Valkkarissa on se että tien toisella puolella on kierrätyskeskus joka on huiskeen hyvä paikka ponkata löytöjä. Simmäämeninsinjakaikolikivast<3

Ei kun, katsokaa video, se on oikeestaan ihan huvittava (turhautunut akka näkättää autoille ja tuhisee mennessään)

Kotona löysin kasseistani punaisen keraamisen padan (ei kuvaa, käytössä atm) johon tehdä turautin höttöruoan:
Sikapossujauhelihaa 250g -1€ (hyperalessa)
Kesäkurpitsaa pötkylä 1,50 €/kg noin
Paprika keltainen Pirkka ale 0,50€/kappale 
3 kpl rutistuneita Pirkka-porkkanoita viime kuulta, jotain 30 centtiä
Valkosipulinkynsi*2 varmaan sentin tai pari
fetajuustoa 3/4 osaa paketti...hmmm...2€?
Pirkan ranskankermaa pari euroa
pippurisekoitusta, yrttisuolaa, Himalajan vuorisuolaa iso pöräys
Yksi onnettoman lattiakanan muna
Tsikidiki* pannulla ylläolevat, kermat ja muut sonnat päälle ja uuniin kuolemaan puoleksi tunniksi.
Hyvää tuli. Ja halpaa.
*eli sekoittele/kuullota/paista tai jotain

Padan (3€) lisäksi ostin sisustustarpeita (kas kun en muuta löytänyt)

Kaikki ylläolevat yhteensä 1,20€ kierrätyksestä.
Tää on tämmönen taidekuva Piuhasta. Kissoilla on siis meidän leivinuunin päällä tommonen dyykattu puulatikko missä ne nukkuu. Tai ei nuku.
Kuvassa askartelusäiliö/olohuoneen sivupöytä (jonka "lainasin" äitini varastosta)
Siellä on sisällä ideoita.
Tuon karsean taulun löysin valintakirppikseltä viidelläkymmenellä sentillä. Kehykset oli sen arvoiset. Huttunen esittää eriävän tuhahduksen.
Maalasin taulun kehykset violetiksi. Pointtina noissa Rumissa tauluissa joita ostin on kollaasi jota kerään meidän seinälle. Mahdollisimman paljon erilaisia kehyksiä ja kuvia, kiva tulloo. Ehkä.

Sen näette H U O M E N N A
Tsödödöö z3

10 Feb 2014

Tapahtui näinä päivinä

Otsikon kirjoitin bloggeriin noin kuukausi sitten, menneen vuoden puolella! Pyydän vilpittömästi anteeksi hiljaisuudesta, ei tässä näin pitänyt käydä. Olen kärsinyt niinkin dramaattisesta vaivasta kuin kaamosväsymyksestä. Jatkuva, ankea ja kaiken peittävä pimeys yhdistettynä mun luonteeseen ja aivojeni välittäjäaineongelmiin on tehnyt minusta haalean, läpinäkyvän ja saamattoman löllykän. 
Ja kas, kun vuoden vaihteessa satanut kepeä lumi ja jonkin aikaa sitten esiin pyllähtänyt aurinko-armas ovat yhteistyössä tehneet tepposen, alkaa kummasti tämän naisen aktiivisuus kasvaa ja luovuus kukkimaan. Voisin ensi syksynä suoraan lennellä lintusten lailla jonnekin aurinkomaahan täältä Suomen pyllyreijästä niin ei tarttis valittaa.

Töröröö, mistäs sitä alottaisi. Vaikka joulusta?


Ylhäällä hälyyttävän huono (mutta ainut) kuva meidän kuusesta. 
Kuusenhakureissu ulko-ovelta tontin rajalle alkoi ikävästi, liukastuin leipäveitsi kädessäni mustalla jäällä ja teloin olkapääni ja päänipääni. Karjuin luontoäidille että turhaan minua koettelet, pikkuinen kuusipuu kasvaa sähkökeskuksen vieressä että joku sen siitä joskus kaataa jokatapauksessa. Kuusi tökättiin riihimäen purkkiin ja purkki hirtettiin kiinni ikkunalautaan. 

Joulun alla käytiin katsomassa ukkeja ja mummoja jotka kätevästi asuu lähekkäin kaikki.
Isäni isä Mauri ja äitini äiti Aino aikalailla itsenäisesti omissa taloissaan. Heidän puolisonsa taas viettävät ehtoopäiviään samassa hoitokodissa, Benjamin-ukilla on alzheimer ja Martta-mummilla vanhuus vienyt voimat. Otettiin meidän Töppers hoitokotiin mukaan että olisi vanhuksilla jotain siliteltävää. Ukki katseli psyykelääkehöyryissä kaukaisuuteen ja risti kätensä kun koira kävi nuuskimassa. Mummo luuli mua tyttärekseen ja hymyili ujosti kun silitin sen untuvaisia hiuksia. Siinä oli hyvä hetki laittaa omat murheensa järjestykseen mappi-ööhön. Käytiin samalla reissulla isäni haudalla ja huomasin että tänä vuonna tulee kymmenen vuotta sen kuolemasta.
Aika valuu jonnekin, liian nopeasti ja huomaamatta.

Aattoa vietettiin vanhempieni luona. Äiti oli ek/gologinen ja nappasi joulukuuseksi myrskyssä kaatuneen Ison kuusen latvan. Minä olen aikaisemmin ollut joulukuusivastaava meidän perheessä, kelpuutin tämän yksilön arvosanalla 7+. Perinteeksi muodostunut joulukoristeiden metsästys sai naurettavat mittasuhteet (meikäläinen tuhersi itkua ja kiukkusi), en ymmärrä miksei niitä räpöttimiä voi laittaa joka vuosi samaan paikkaan. 

Iloinen joulupossu, nöfnöf!
Aatosta teki erityisen veljeni pikkuinen Lumia-tyttö. Eihän se mitään vielä tajua, mitä nyt lahjapaperia söi ja istua nökötti valokuvattavana punaisessa mekossaan, mutta oli ihmeellistä miten tuollainen uusi ihminen muuttaa asetelmia perheessä. Äitini onkin yht'äkkiä Mummi, veli-möllipää on Isi(!!!) ja minä, perheen penska, tunsin oloni vanhemmaksi kuin ikinä. Äitini julisti juhlan kunniaksi että ensi joulu vietetään sitten veljen uudessa talossa, ja pikkutyttö sisälläni pieneni entisestään. On ryhdyttävä muodostamaan omia juhlaperinteitä omassa kodissa, niinkuin aikuinen nainen konsanaan, yh. Ensi jouluksi suunnittelimme ainakin menevämme vanhainkodille esittämään joululauluja vanhuksille ja muutenkin jeesustellaan ihan urakalla. Tuleepahan (itsekkäästi) hyvä mieli.

Sain hävyttömän paljon lahjoja (enemmän kuin kummityttö, heh) vaikkakin olin kuluneena vuotena tuhmempi kuin koskaan.
Pentikkien ja iittaloiden lisäksi yhdestä paketista löytyi helvetin hieno venalainen pimpelipom-nukke-joka-ei-koskaan-kaadu.


Äidin kanssa käytiin joulun alla Sokoksella ostamassa mulle sömö ja hinnakas mekko (yllä kuvassa, joskin paidan alla) ja tietysti mamman piti se paketoida jouluksi ja minun esittää yllättynyttä: "wau! just tämmöstä oon aina halunnut! ja hintalappukin paikallaan!" On se mahtava tuo minun maamo.
Mieheltä sain romanttisesti käteistä rahhaa useamman setelin ja lahjakortin kangaskauppaan, sekä alla olevan jutskan


Minä lahjoin mieheni mm. stylophonilla, ja puhelimella jossa ei hänen toiveidensa mukaisesti ole minkäänlaisia älyominaisuuksia.


Pyhien jälkeen juhlimme Erään synttäreitä ja kakkumaakari-suvi yllätti itsensäkin tehdessään Skandinavian rumimman kakun. Vaan mänihän tuo pirkka-kaljan voimalla alas (ja ylös).

Piuhasta ei saa hyvää kuvaa sitten millään.


Sitten tuli ja meni uusivuosi. Hengattiin kotona miehen siskon kanssa kolmestaan ja rauhoteltiin Huttusta koko ilta. Se hyökkäsi Kertun päälle (nakkitaistelu) ja kissaa sattui silmään. Huttunen ei ole koskaan noin tehnyt ja olin aika järkyttynyt. Nyt niiden välit ovat kohteliaan etäiset.
Kellon lyödessä 00 valoimme tinoja ja tuli rahaa ja lapsia ja hyviä uutisia ulkomailta. Jälkimmäinen ennustus toteutui jo, siitä lisää myöhemmin.


..Tammikuun huippuhetket..

Ostin uuden tietokoneen.
Olin maassa.
Mökkeydyin.
Ystävystyin Itsesäälin kanssa.
Olin vähän enemmän maassa.
Katselin pikkukissan kasvua.
Sisustin.
Lihosin.
Olin maan alla.
Tein tai yritin tehdä koulutehtäviä.
Osallistuin ensimmäistä kertaa improliigaan.
Kaivauduin ylös ja tein bänksit Itsesäälin kanssa.


Helmikuussa

Kävin puolen vuoden tauon jälkeen mielenterveystoimistolla hoitajan juttusilla.
Oli muuten varsinainen Ymmi Hinaaja!
"Ei se kuuuuule silleen toimi että täällä miekkarilla vaan roikutaan ja reseptejä uusitaan. Ei tämä silleen mene. Sinä kyllä tiedät itsekin mikä tuossa sun elämässä mättää, ei se kuuleppas ole yhteiskunnan vika, otat vaan niskasta kiinni itseäsi. En minä voi tässä mielenterveydeksi muuttua, se on itestäsi kiinni, aikuinen ihminen. Joo ja nämä sun kilppariarvot on ihan hyvät että et voi senkään piikkiin mitään laittaa. Seuraava aika voisi olla vaikka kuukauden päästä kun mulla on nyt loma, ethän tuota viimeksikään mihinkään kuollut kun et puoleen vuoteen täällä käynyt. Laitetaan tästä sinulle tätä opamoksia ja ketipinoria uusi resepti, sillä se lähtee! Ai vai ketipinori lihottaa niinkö? Itsehän sinä päätät mitä suuhusi laitat, ei se oo kuin itestäs kiinni" *mairea hymy*
ToTTa.
Siitäkin huolimatta että kyseinen hoitaja sai mut nieleskelemään räkäistä itkua, niin tuo keskustelu antoi mulle enemmän voimaa kuin mikään terapia/hoitajalla käynti koskaan. Maailma on nykyisin kylmä paikka, täällä selviää vain potkimalla elämää perseelle ja olemalla vastuussa itsestään. Pitäskö ryhtyä kokoomuslaiseksi...

Huokaus.

Kuulkaapa hoihoi!
Blogi on nyt siis bäkinbisnes ihan niinkuin kirjoittajansakin.
Postausehdotuksia/toiveita otetaan vastaan, kiitos.
Ja haluan vielä kiiittää teitä upeita ihmeellisiä olentoja joita lukijoiksi kutsutaan, olette jaksaneet mua paremmin kuin mun ex-poikaystävät yhteensä. Arvostan teitä kovasti, ootte huippuja!
sydän, suukko, woimahali!

Loppukevari eli kevennys:

Paskarakki sai katseellaan anteeksi juuston raiskauksen. On se helppoa joillakin.

ps. titityy ekat pajunkissat bongattu!