30 Aug 2014

Cut Here...

 Löysin Boredbandasta tosi nastan koruidean!



Fimo-massasta muovaillut mölpyrät ja sakset on kiinnitetty kuumaliimalla korurautalankaan. Kiinnityssysteemiä ei ole, olen vain kietonut rautalangan kaulaani ja hyvin pysyy.

Tänään sain asunnon. Pieni rivitaloyksiö pienellä pihalla.
Oon tosi intona ja helpottunut!

Nyt koulutehtävien kimppuun, armas Kansaneläkelaitos hengittää korvaan.

(loppukevennys. Oon niin vakava että naurattaa..)

24 Aug 2014

Asunto mulle heti nyt!

Änkeröinen sentään kun tämä talo on ankea! Olkkarin seinä on railakkaasti raiskatun näköinen kun riivin siitä mun epämääräisen taulukokoelmani ja hetkisen neuvoteltuamme sain niistä suurimman osan itselleni jes.
Tultiin muutenkin siihen loppupäätelmään että asuntomme irtaimistosta noin 85 prosenttia on minun hamstraamaani. Jusi ottaa telkkun, stereovehkeet, vinyylit ja kasetit, sängyn ja soittimet, mulle jääpi loput. Mikäs siinä, käyn ensi viikolla arvioimassa erään kolmion, siis vuckin’ kolme huonetta ja keittiön, siis todellakin 77 neliöisen lukaalin räntäkylän pelottavassa kaupunninosassa. Vuokra hipoo samaa hintaa kuin yksiöt täälläpäin jotka taas ovat Helsingin tasoa -kiitos rakas Yrjö Laakkonen tästäkin, oot muikkeli setä!
Siellä (77 neliöisessä kolmiossa voitteko kuvitella) mulla ois tilaa vaikka unelmoi… unelvoim… unelvoimammalleni (ihan sama) tonttupajalle. Ensin kun saisin materiaalihankinnat maksettua; betoniseosta, turpasuojia etten kuole, savea hitokseen, maalia, lakkaa ja jotain polyuretaanijuttua.
Ja sit mulla ois oma MAKUUHUONE jossa vietellä/itkeä yksinäisiä sinkkuöitäni Piuhan turistessa vieressä. Ja kyllä vain, olohuone ja keittiö! Mitenkä ihmeessä saan asunnon täyteen tavaraa jotta se oisi mun mittapuiden mukaan kotoisa...Vaan se nähdään ja koetaan jos hyväksyn (lue: vuokranantaja hyväksyy) minut asuttamaan sitä, mainitsinko jo, 77 neliön asuntoa!

Kaivaudun nyt sänkyyni lukemaan vauvapalstaa. Kyllä, se on mun unilukemista. Olen keksinyt että kun kännykän näyttöä tiiraa yhdellä silmällä niin johan lopsahtaa unimaailmaan alta puolen tunnin. Vinkkivinkki nääs.

Alla tylsiä märän hurtan makuisia kuvia:











 Unimusiikkia ja loppukevennys teille söpöttimille:

Etsi kuvasta Huttunen!

20 Aug 2014

Moi!

10 päivää UUTTA elämää takana.
Viikonloppuna itkin ja panikoin. Töppersillä oli paha mieli ja se pissi, kakki ja oksensi (kokonaisen kävyn) sisälle. Haju oli järkyttävä ja minä konttasin lattialla pesuainetta ruiskien ja paskaa pyyhkien. Tungin tyhmyyksissäni liikaa vessapaperia ja ulostetta pönttöön ja eikös se pulputtanut sopimuksen irti vaatien että tungen kauniin käteni kakan sekaan ja avaan tukoksen. Kaiken kaaoksen keskellä soitin äidille joka antoi puhelimen isänpuolikkaalle ja minä pääsin yöksi ja viikonlopuksi heidän huomaansa. Olo helpotti sen siliän tien kun astuin suloisen lapsuuden kotini ovesta sisään, sain ruokahaluni takaisin ja nukuin kuin pölkky. 

Sunnuntaina Jussi haki mut "kotiin" ja siitä asti on mennyt oikein mainiosti. Käytiin eilen Rääkkylässä katsomassa taloa johon J ja Huttis muuttaa. Huttunen pääsee kotiseuduilleen kilsan päähän isästä, äiskästä ja veikasta. Talo on niin iso ja syrjässä että on lääniä juoksennella, pissiä ja haukkua louskuttaa koko pienestä sydämestään! Töppersiä kaavailtiin mun enolle, vannoutuneelle poikamiehelle Uimaharjuun. Sitä kuitenkin inasen ahdistaa ottaa yhden äkin niin suurta vastuuta (en ihmettele!) että Töpe saattaa sittenkin lähteä Jussin matkaan.

Mun mummolta kuoli juuri kissa nimeltä Kissa ja varovaisesti vihjailin itkevälle isoäidilleni että meillä ois maailman ihanin aikuinen narttujen narttu, Kerttu nimeltään. Sovittiin tai minä sovin että leikkuutetaan katti ja Ehkä, siis EHKÄ mummo adoptoi sen. Avasin nimittäin Pandoran lippaan ja käytin Kerttua fleksissä pihalla -eikös se kurnaa tossa ulko-ovella nyt jatkuvasti ja on ihan surkea rutale. Mummon luona saisi vietellä eläkepäiviään maalla ja metsästää kaikki myyrät sukupuuttoon.
Pikkuisen Piuhan tulevaisuus on minun luonani. Se on niin helppo ja ihaana eläin että pärjää möllykkä-Suvin kanssa sisäkissana mainiosti, meille tulee vielä kiva elämä.

Illalla katsottiin Beverly Hills 9021nollan vika jakso ja kakkoskauden joulujakso. Se oli meille sellainen aivojennollaussarja pari vuotta sitten, ja minä puhkesin kyynelehtimään kun aijjai kaikki oli niiin onnellisia ja Donna ja David saivat toisensa. Ollaan myös katseltu ties kuinka monetta kertaa 2 broke girlsiä eli meidän kesken "kuppikakkutyttöjä" ja nauraa kikatettu ihan tyttöinä. Kehnosta näyttelemisestä huolimatta se on tällä hetkellä mun lempi sitcom. Tänään on luvassa Jim Jarmuschin uusi vampyyrileffa ja hyvää ruokaa. Ihan sen kunniaksi että käräjäoikeudelta saapui tieto; avioero astuu voimaan puolen vuoden kuluttua. Ja taas minä tuherran kyyneliä :D

Eli tässä vähän kuulumisia. Voisin nyt dramaattisen tauon jälkeen postailla vähän enemmän. Yksi mun hoitajista (mulla on niitä KOLME) kehotti että tekisin mielestäni ja mielelleni kivoja asioita ja kivoin niistä on bloggerin kanssa taistelu. Luvassa siis jonkinlaista diykkailua ja aatoksia eronneen naikkosen elämänsyrjästä, muuttohördelliä (kävin eilen katsomassa yhtä söppistä asuntoa) ja syksyisiä asusteita tai jotain.

ViikkoSitten-naama. Nyt näytän jo iloisemmalta.
Kiitos muuten kaikille kommentoineille, ootte ihania <3 <3 <3

14 Aug 2014

Olen kunnossa...

Pääsin eilen sairaalasta, ja ei, en aio kertoa miksi olin siellä. Sanotaanko näin että tein tyhmyyksiä ja nyt kaduttaa. Olen siitä huolimatta ollut iloinen ja nauravainen, oma itseni. Olen ihana, hurmaava, kaunis, lahjakas, upea ja monelle rakas ihminen, ansaitsen kaiken hyvän mitä eteeni pullahtaa.
Jussi vei yhdessä allekirjoittamamme avioerolappusen käräjäoikeudelle tiistaina (vai oliko se maanantaina, sumu silmissä ja aivonystyröissä vaikeuttaa muistamista). Oloni on ihan hyvä. 
Olen kunnossa.



Olenko?

Vitun tyhmä, tyhmä laiska ruma huora, sietäisit kuolla.
Näin sanoo paha mörkö kurkussani.
Masennus ja ahdistus iski ihan odotetusti pallosalaman lailla tälleen jälkeen päin. Olen nyt yksin. Eläimet lähtevät eri teille, en vielä tiedä minne, mutta läheisille ihmisille ainakin toistaiseksi. Jussi muuttaa kauas korpeen erakkomökkiin Huttusen kanssa. Minä kävin katsomassa järkyttävää 15 neliön kellarikämppää, sekin meni sivusuun kun myönsin tupakoivani (tänään noin 30 röpäkkää). Koti on kylmä, täynnä muistoja eilisestä. Vasen nimetön on tyhjä. Rusketusraja ilkkuu mulle.

Luimuilin tänään kaupungilla koko päivän jutellen ja nauraen ystävieni kanssa. Tähän taloon (jota en enää kodiksi sano) palatessani, valtava suru vyöryi Jussin varjon takaa päin pläsiä. Meidän välit on ihan kunnossa, mutta kaikki on muuttunut. 9 vuotta tuttavuutta, kuusi ja puoli seurustelua, kolme naimisissa, kaksi päivää erossa. Rakastan Jussia aina, toivottavasti se ymmärtäisi tämän, mutta näin on hyvä. Ero on ollut tuloillaan jo pari vuotta. Tämä kesä on ollut hyvistä hetkistään huolimatta vaikea vaikka olen uskotellut muuta, ja viikonloppu katkaisi kamelin selän.

























Taitekohta elämässä josta en ponnista kuin ylöspäin :)

Olen oikea kävelevä elämäntaito-opas, varoittava esimerkki ja todiste siitä että kaikesta voi selvitä ja vieläpä Elossa. En ole vielä itkenyt (muuta kuin Robin Williamsia) mutta eiköhän ne kyyneleet jossain vaiheessa häädä mun kurkkumörön. Sitä odotellessa kiitän ja kumarran teitä rakkaat ystävät, kaverit, lukijat, sielunsiskot ja -veljet kaikesta tuesta. En mää sitä ansaitse.

Eläkää tänään, älkää murehtiko turhia, elämä on tässä ja nyt! blaa blaa sydän sydän!

I have new "deep blue something" contact lenses!
Oh, and I just got divorced. blah my life.

12 Aug 2014

Kyynelkanavasta siintää uusi alku

Elämä on ihmeellisen ärsyttävän kummallista. JOs elämä olisi henkilö, kaikki vihaisivat sitä, se kertoisi huonoja vitsejä ja eikä kukaan haluaisi sitä kotibileisiin kun se joisi muitten lonkerot.































































































Joskus asiat näyttävät jämähtäneen pysyvästi paikoilleen kuin ruostunut ruuvi, vaan kas yht'äkkiä sitä huomaa olevansa ihan eri olevainen kuin minuutti sitten. Vain pari pilleriä niin elämä tekee täyskäännöksen ja meitsi yrittää roikkua mukana kynnet verillä ja tukka putkella.
Viereisen sängyn pikkumummo sanoi mulle äsken että ole lapsi onnellinen kun pääset täältä vielä joskus poiskin, hän on ikuisesti oleva sairaana ja kuihtuneena ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen.

Mulle koittaa vapaus jos itse niin päätän.
Ja ihan läheisteni takia olen jo päätöksen tehnyt.
Blogi Saattaa hiljentyä hetkeksi tai sitten Ei, kaikki on vielä avoinna.
Avoinna kuin mun tulevaisuus.





7 Aug 2014

Pelisa Design

Tiedätteks ettekös tiedäkkin että mää oon tämmönen suomalaisen työn kannattaja.
Erityisesti yrittäjyys (tättärää itsestänikin tulee sellainen) ja nuorten yrittäjyys (töttödöö en oo enää) kiinnostaa ja haluan kaikin tavoin edistää tällaista reipasta ja ryhdikästä toimintaa ja toimeliaisuutta. GO KOKOOMUS (not)

Siispä nyt "mainostan" ystäväni Elisan upeaa Pelisa Design -mallistoa.

Elisa on semmoni söpö pikkune likka joka valmistui kesäkuussa medianomiksi ja heti laittoi firman pystyyn niin että pätkähti. Khuul! Sen printtituotteet on 100% organic-cottonia ja printit ihan vitin siistejä. Ne kumpuaa kuulema tarinoista joita tuon tytsyn päässä pyörii sillai pingpong.

Tässä taiteilija katselee kaihoisasti joelle kun olemma lonksulla Kerubin terdellä.
 Hinnat ei ole kummoisia, ne pysyy suht edukkaina koska teepparit ja hupparit teetettään Turkissa AIKuistyövoimalla. Itse kuvat ovat laadukkaasti painettuja ja njäänjää kehukehu.

Owl Yeah -leidifit-paita. Mulle liian mahamakkarainen
Puhuttiin tuosta hintapolitiikasta jonkin verran. Muhun on otettu yhteyttä tonttujen takia ja kyselty hintoja. Sanon aina että kolme-neljä-viiskymppiä riippuen työn vaativuudesta, + posti ja paketointikulut. Sitten näpätetään että sori liian kallis. V*du ilmaseksko niitä pitäs lahjotella!? Ettekö tajua miten iso työ niissä on ja miten halvalla noi lähtee SUOMALAISENA KÄSITYÖNÄ?????

(Anteeksi purkaus, ostakaa tonttuja pliis)

Mullon päällä uniseksi-malli, Freaky Clover.
röyh.
Joutessani ikuistin Elisan ihenan laukun, muiskk
Oonko colee vai mitä. (skole alkaa muutes ensi viikolla, voi perä kun tulee hoppu tehdä rästitehtävät)
Beware of the giant jalkaläskilihakset!
Loppukevenneksenä tämmösii:




Tää on omistettu Pelisalle:

6 Aug 2014

mun salkku

Eilen juhlistettiin onnistunutta Pohjoinen Valo -tapahtumaa mahtavien Teatteri Sataman tyyppien kanssa. Ne on IHANNII. Kuvat ei ole.


asu maksoi noin vitosen.


Tänään oli roskispäivä.
Hip-lookki, lasit on ihan kauheet ja jätinkin ne kotiin ennen kuin lähdettiin kaatopaikalle viemään romumetallia.

Korvassa killottaa Welukontun korvis

Eilisen dyykkauslöytö eli laiton PUHAKSELTA varastettu pullo, muahhaahhahaa


nam
...
namanananam
kaatisselffie
kuula. annoin sille nimeksi helena. heh.
kattilankansi
Ostin Iinekseltä salkun. 15 egee.

se on ehaana

se on mun bisnessalkku koska oon vakavasti otettava bisnesnainen

tietsikka pääsi paikoilleen (y)

kahvakin löytyy. se on tarkoitettu kantamisen avuksi. Jos joku ei tiennyt.
 Loppukevarina Jussin banaani-omakuva